Virkattuja lyhtyketjuja

Aikaa on taas vierähtänyt viimeisestä bloggauksestani. Monet kerrat se on ollut ajatuksissani, mutta aina on puuttunut jotain; aikaa, ideoita, kuvia tai ihan vaan inspiraatiota. Tänään on vähän kaikkea.

Syyssateet piiskaavat kaupunkia ja pellit kolisevat kotoisasti sateen hakatessa puutalon kattoon. Luonnon talviunille siirtyminen ja ilmojen viileneminen pakottavat valmistelemaan pihaa myös talviteloille. Pelargoniat on siirretty talvehtimaan kellariin, puutarhakalusteet kannettu pois ja sipulit istutettu lehtivaippojen alle odottamaan sitten taas joskus saapuvaa kevättä. 

Kuullostaa kalmalta. 

Sitä se ei kuitenkaan ole, eikä tarvitse olla, sen päätin ja niinpä pihaa on vaan täytynyt alkaa valmistella sääolosuhteita mukaillen.  

Olen naapurinnani kanssa puuhastellut, suunnitellut, istuttanut ja ihastellut pihaamme. Itseasiassa oon huomannut, että olen saanut siitä uuden harrastuksen, "Pihalla pyörimisen". 

En muista koska olisin viettänyt näin paljon aikaa pihalla, ulkona, puuhastellessa, suunnitellessa ja ennen kaikkea toteuttaessa! 

Piha on kokenut aikamoisen muodonmuutoksen sitten kesän. Istutuksia on siirrelty, lyhtyjä hankittu ja mikä parasta lehtikomposti rakennettu! Yhteistuumin aloimme surkuttelemaan maahan putoavien lehtien kohtaloa jätelavalla. Jotenkin ajatus keväällä mahdollisesti maatuneista lehdistä alkoi houkutella enemmän, kuin se että kelpo maa-ainesta vietäisiin jätelavalla pihastamme pois. 

Nooo, tuumasta toimeen ja toimesta kuormalavojen haalimiseen. Saimme kompostiin tarvittavat neljä kuormalavaa naapurikorttelin ystävälliseltä mieheltä, joka kuuli tarpeestamme. Ei sitten muuta kun kuormalavat pihaan ja ystävällisen tee-se-itse-mies ystäväni avustuksella lavoista akkuporakoneella lehtikompostiksi. 
Siinä se nyt komeilee, meidän oma lehtikomposti!

Itseasiassa ei ole hajuakaan kuinka tuollaista tulisi hoitaa, mutta olkoon se nyt siinä pienenä kokeena. Luin netistä, ettei vaahteranlehti maadu kovin hyvin tai ainakin, että sen maatumisprosessissa saattaa mennä pitkänkin aikaa..Pihamme puuthan ovat käytännössä vain vaahteroita. Jouduttaaksemme siis maatumisprosessia lehdet on nyt aseteltu kompostiin kerroksittain, lisäten väliin risuja ja multaa. Kiirehän meillä ei ole, mitä nyt vuoronperään ollaan kuikuilemassa "JOKO siellä on jotain tapahtunut!" :D Tuloksia jäämme siis odottamaan tuonnempana..

Takaisin pihaan ja sen talviteloille valmisteluun. Ostin muutama viikko sitten nettikirpputorilta pieniä valkoisia lyhtyjä. Kaikille niille muuten, jotka eivät siis vielä käytä em. kanavia suosittelen, ettette alakaan käyttää. Niihin(kin) nimittäin jää KOUKKUUN ! Kaikki illat menee uusia tarpeita tyydyttäessä, tavaraa viedessä tai hakiessa. No ei, kirpputoreilu on kiva tapa päästä eroon joutavasta tavarasta ja näköjään myös mahtava tapa haalia uutta kamaa vanhan tilalle :) Uusi harrastus sekin?

Ostin siis viisi valkoista pientä lyhtyä. Kuistilla oli kuin tilauksesta valmiiksi nakuteltuna muutama naula, jotka ohjasivatkin olemassaolollaan lyhdyille niiden tulevan sijoituspaikan. Mitään roikottamiseen tarvittavia välineitä ei luonnollisestikaan ollut ja pelkkä langalla ripustaminen tuntui hieman köykäiseltä. 

Voi aah, nyt pääsen hehkuttamaan suurta innoittajaani, virkkauksen edelläkävijää Käpyläläistä Molla Millsiä ! Molla on ammatiltaan käsityöläinen ja julkaisi tänä vuonna lopputyönään Virkkuri-kirjan. 

Uskallan väittää, että jokaisen Tosi-Virkkaajan hyllystä tulisi löytyä kyseinen opus. Kirja tarjoilee toinen toistaan ihanampia ideoita ja ohjeita arkikäyttöön sopivista virkkuutöistä. Itse olen jo toteuttanut kirjasta useitakin ihania ohjeita. 

Kuinka ollakaan, Mollan kirjan ideat eivät pettäneet tälläkään kertaa. Pähkäillessäni lyhtyjen ripustamiseen sopivaa menetelmää, muistin ohjeen ketjujen virkkaamiseen. 
Hetki sitten vielä muuten pällistelin, kuka tarvitsee virkattuja ketjuja mihinkään?
Nyt voinen kertoa. Minä. Lyhtyjen roikottamiseen.

Kotikin valmistautuu talveen. Tarkoituksellisesti en sano jouluun, sillä en (muka) pidä joulutilpehööristä. Noin viikko sitten kodin talvisisustuksenvaihdon yhteydessä päätin kokeilla kesällä ostamiani jouluvaloja.

Kyllä, ostin jouluvalot kesällä.
Nyt ne palavat ikkunassani joka ilta, päivä ja iltapäivä. 
Arjen pientä Grumeluuria rakastavana en tietenkään voinut tyytyä tavallisiin lamppuihin, vaan jouluvalotkin pitivät olla pienoiskristallikruunuja :)

Viimeiseksi, muttei suinkaan vähäisimmäksi vaivutaan taas hetkeksi syyshorrokseen. Ystäväni Karvakuono näyttäköön mallia.