Keväinen iltapäivä puukylässä

Kävelin tänään, niinkuin niin monena muunakin päivänä olen kävellyt, kotiseudullani iltapäiväkävelyllä villaisen ystäväni kanssa. Ilma oli kirpsakka, suorastaan sormenpäitä pistelevä (etenkin sellaiselle joka oli juuri haaveillessaan oli hukannut hansikkaansa). Kirpeys ei haitannut koska auringonvalo tulvi kaikkien talojen, katujen ja jokaisen pienenkin rakosen välistä.

 
Tässä iltapäivässä tänään, minä Näin sen, haistoin sen ja nuuhkin sitä. Kevättä. 
Minun kevääni tuoksui tänään katupölylle, multasormille, kanankakalle, pakokaasulle, väljähtäneelle hajuveden rippeelle ja karvaisen ystäväni kastuneelle turkille. 
Kaikki tuoksut olivat tuttuja, hetkeksi osa jo unohdettuja, juuri täydellisiä, tänään.



Sen lisäksi että nuuhkin kevättä, kävin myös nuuhkimassa kotiseutuni pihoja. Puukylä keskellä kaupunkia alkaa kaltaiseni lailla herätä talvihorroksestaan ja kaiken näkemäni, kokemani ja kuulemani perusteella kaltaiseni talvihorroslaiset alkavat kömpiä mökeistään kohti kevättä.

Horroksesta herääminen on voimauttavaa, ilahduttavaa ja ennenkaikkea söpöä. Sain ikuistettua muutamia asioita, jotka erityisesti iltapäiväkävelyllämme tänään minua ilahduttivat.

Tuollaisen tuolin kun joskus saisin omaankin puutarhaani <3 

Iloinen Narsissi ja kesken jääneet leikit

Mietteliäs pariskunta 

Tässä on yksi niistä asioista, joka saa minut aina uudestaan ja uudestaan rakastumaan kotiseutuuni. Ympäristö huokuu elettyä elämää, historiaa. Kaikki ne pihat iloineen ja suruineen, korvissa kaikuva lasten nauru ja pihanurkkaan piiloon käpertynyt vastarakastunut pariskunta. Naruille unohtuneet pyykkipojat ja tietämättömyys siitä, kenet seuraavaksi kohtaat.

Toivottavasti saat sellaisia <3

Käännä katseesi valoon, niin et nää varjoja.
- Helen Keller -

Uskoisin, että kohta tässä pihassa jonkun sormet myörivät jo mullissa :)

Sellainen tuuletusaukko-juttu

Viimehetken vilkaisu 

Kuormalavoista rakennettu karkkiterassi <3

Kuka vielä uskaltaa väittää ettei kevät olisi söpö?

Lopuksi lainaan yhtä historiamme hienointa runoilijaa, suurta ajattelijaa, oman elämänsä nautiskelijaa <3

 Onnellinen on se ihminen,

joka osaa nauttia pienistä asioista,

arkipäiväisistä tapahtumista

auringonpaisteesta, linnuista langoilla,

aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,

aamun lehdestä postilaatikossa,

vastaantulevasta ystävästä -

Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja

menemällä niiden ohitse.

Tommy Tabermann

Yhdenlainen taimitarha

Aika kuluu siivillä ja Nokulan talvihorros kestänyt melko kauan.. liian kauan. Käsitöitä ehdin talvenaikana tehdä puolikkaan villasukan verran ja kantapään salatkin on selvitetty. Jahka kevätkiireet lakkaavat niin aion taas palata rakkaan harrastukseni pariin. Käsitöiden tekeminen taitaa joskus olla kausiluontoista? Paljon on ideoita ja inspiraatioita, mutta en ole vielä aloittanut seuraavaa isompaa urakkaa. Kyllä vielä, kyllä vielä..toivottavasti pian.

Tänään kuitenkin ajattelin aktivoitua ja tulla kertomaan kevään odotuksesta Puu-Vallilassa.

Kevät on alkanut todenteolla osoittaa saapumisen merkkejään ja viime viikonloppuna pihasta saivat lähteä niin pulkat kuin lumikolatkin. Maalailimme naapurinnani kanssa pihakalusteita uuteen uskoon ja toimme pihaan pikku ruukkuja kevään odotuksen kunniaksi. Muutama narsissikin on hankittu pihalle pientä vihreyttä tuomaan. 

Jakkarat, pöydät ja tuolit kokivat muodonmuutoksen. Lopputuloksesta tuli mielestäni supersöpö <3

Tämän lisäksi olen tänä keväänä ensi kertaa elämässäni istuttanut siemeniä ja koettanut kasvattaa niistä taimia. Osa porukasta on pärjännyt hyvinkin, mutta jostain syystä taimeni ovat kovin pieniä ja honteloita, vaikka kasvuaikaa on takana jo toista kuukautta.. Istutinkohan ne liian aikaisin? 

Työ tekijäänsä opettaa -sanovat ja näin tässä pienenä viljelijänä itsekin olen huomannut, että taimen kosteusolosuhteet näyttelevät merkittävää roolia sen pärjäämisessä. Niinpä, päätin siirtää taimet kosteampiin olosuhteiseen. Olen istuttanut siemeniä pieniin turveruukkuihin, jotka ovat itsessään jo tosi söpöjä ja mikä parasta, ekologisia. Jos tässä joskus päästään taimien kanssa maahan kylvövaiheeseen saakka, niin turveruukut ovat siitäkin hyviä, että ne voi istuttaa suoraan maahan niine hyvineen.

Näin ollen kiedoin turveruukut aluksi pieniin pakastepusseihin, joihin pistelin hammastikulla pieniä ilmareikiä. Pian olivat ikkunalaudat täynnä epämääräisen näköisiä pakastepussivirityksiä, mutta hei, se toimi! Taimet saivat heti uutta elinvoimaa ja alkoivat taas ryhdistäytyä! 

En nyt kuitenkaan pienenä esteetikkona pitänyt tuosta pakastepussikiedonta-tyylistä, joten aloin harkitsemaan minikasvihuoneen hankintaa. Ikeasta näyttäisi saavan kohtuulliseen hintaan sellaisia, mutta koska en juuri nyt ole sinne matkaamassa ja koska muutos oli tapahdutta HETI, niin päätin googlailla erilaisia vaihtoehtoja. 

Ihaninta olisi tietysti joku kaunis maalaisromanttinen, itsetehty taimenkasvastus mökki, mutta sellaiseen ei tänään ollut resursseja. 

Aikani erilaisia kuvia ja malleja selailtuani laadin mielessäni näkemästäni yhteenvedon ja rakensin omanlaiseni taimien pienkasvatusvirityksen.

Inspiraationa idealle toimi tavallinen Lidlstä ostettu vichypullo. Leikkasin aluksi mattoveitsellä pullon kahtia. Kannattaa olla varovainen mattoveitsen kanssa suhatessa, nimim. itseään melkein valtimoon viiltänyt.

Leikkauoperaation jälkeen osat näyttivät tältä: 

Nappasin vielä pullosta ns. pohjan leikkaamalla senkin sillä samaisella mattoveitsellä, jolloin jäljelle jäivät pullon kaula- ja keskiosa.

Tähän väliin nyt todettakoon, että olen jostain syystä hurahtanut pitsiin. Se sopii verhoina, sisustuskankaaksi, tyynynpäälliseksi, vaatteissa, no sanottakoon yksinkertaisesti Kaikessa. 

Koristelut: 

Vaihe yksi, pullonkaula: leikkasin jostain projektistani ylijääneestä pitsikankaasta suikaleita ja sidon sen pullonkaulan ympärille. Maalaisromanttista henkeä lisäsin vielä virkkausprojekteista ylijäämä langoilla, kietomalla ne myös pullon kaulaan pieneksi rusetiksi.

Vaihe kaksi, pullon keskiosa: koska keskiosa on kummastakin päästä avoin, tulee toinen pää peittää jollain, jotta kosteus pöntössä säilyy. Leikkasin pakastepussista pohjaosan irti ja halkaisin pussin vielä leikkaamalla sen isommaksi palaseksi. Kiedoin pakastepussin pullonkeskiosan toiseen reunaan ja sidoin sen kiinni langanjämillä. Mietin ensin pitsin hyödyntämistä tuossa(kin) tarkoituksessa, mutta tulin siihen tulokseen, että se tuskin olisi riittänyt taimien vaatimaan kosteuden ylläpitoon. Lopuksi tökin vielä hammastikulla muoviin muutamia ilmareikiä ja siistin pussin ylijäämä muovit törpön ympäriltä.

En nyt tiedä ovatko maailman kauneimpia, mutta ainakin kauniimpia kuin pelkkä pakastepussi turveruukun ympärillä :)

Taimitarhalla miinoitettu ikkunalauta.

Ei vielä kokemusta tai mitään käsitystä kuinka nämä askarrellut taimitarhat toimivat, mutta kerron heti kun tiedän.

Viimeisimmäksi, muttei suinkaan vähäisimmäksi haluan kertoa ystävästäni Pelargoniasta. 

Hän tuli helmikuun puolessa välissä talvehtimisen jälkeen maakellarista muutamana kuivana rankana. 

Luin viime syksynä jostain, että pelargoneja voi talvehdittaa lämpimässä kellaritilassa ja että keväällä talvehtineet kukat voisi vaan istuttaa uusiin multiin. Päätin kokeilla, näköjään kannatti :)

Pelargonia alkoi nopeasti virkistyä uudessa ravinteikkaassa mullassa ja auringonvalossa. Nyt kuiva ranka on jo kertaalleen jaettu uusiin pistokkaisiin ja mikä hienointa, ystäväni kiittää nyt minua ensimmäisellä kukinnallaan <3 

Keväistä sadesunnuntai-iltapäivää, palataan pian :)

Pinnatuolipariskunta

Lyhyesti tulin kertomaan tuolipariskunnasta, jotka jäivät "käteen" pienen vahingon kautta. Se muuten on totta, kaikki parhaat asiat yleensä tapahtuvat pienempien tai isompien vahinkojen kautta.

Tuolien muotokieli, pinnat ja tietynlainen suoraviivaisuus ihastuttivat minua, mutta auttamatta tuolien väri ei oikein puhutellut.

Varaston siivouksen yhteydessä pelastin turvaan tilkan valkoista öljypohjaista puolikiiltävää kalustemaalia.

Tuossa eräänä lauantai-iltana puumökin "verstaalla" hioin tuolin ensin pintapuolisin kauttaltaan jonka jälkeen pyyhin hiomapölyt ja sudin pintaan turvaan pelastetun valkoisen kalustemaalin. Maalaus tuli vielä toistaa ensimmäisen kerroksen kuivuttua, jonka jälkeen lopputulos olikin kovin mieluinen.

Nyt kaikki vanhat tuolit kellareista tuunattavaksi! Maalaaminen on kivaa, helppoa ja nopea tapa päivittää vanhoja huonekaluja mieluisammiksi.

Onneksi kohta on pitkät pyhät, vielä tilkka kalustemaalia ja lisää tuoleja tuunattavaksi :)

Kiitollisuutta ja verkostoitumishaaveita

Mykistyneenä seuraan viime päivien kävijämääriä Nokulassa. Tuntuu ihanalta, oudolta ja ihanan oudolta että tosiaankin te luette näitä juttuja.

Toivon sydämestäni, että tavoittaisin vierailujenne kautta teitä muita intohimoisia käsityönharrastajia, joiden kanssa voisin jakaa ideoita, ajatuksia ja vinkkejä.

Jos käytät facebookia, niin löydät Nokulan myös sieltä. Nokula on suljettu ryhmä, jonne vastaanotan lämmöllä kaikki, jotka käsitöistä, näpertelystä ja tavaroiden kunnostamisesta haluavat tulla sinne turisemaan :)

Nokula-ryhmä facebookissa. Facebook ryhmän kautta saat myös aina tiedon blogissani uusista päivityksistä.

Lämpöä syksyynne, kuullaan pian!

Ei aikaa, eikä oikeaa paikkaa

NoKuLaAn koitti iskeä syysväsymys ja nuha, joten oli parasta ottaa päivä lepoa työstä, viltti päälle, kuppi kuumaa ja koukku käteen. 

Ei hullumpaa! Sain viimeisteltyä muutaman työn jotka olivatkin jo sitä odotelleet.

Vanha pyykkikorini oli tullut sen kuuluisan tiensä päähän. En löytänyt itseäni miellyttävää mallia kaupoista, joten sellainen piti tehdä itse.

Lauantaina sain aikaan myös tällaisen. Ohjeen soveltelin Kauhavan kangasaitta ohjeesta "Juhannusruusu"

Kopan rungon muokkailin mieluisekseni Molla Mills Virkkuri-kirjan ohjeesta "korin virkkaus". Oma kopparaiseni on reilusti suurempi kuin yksikään Virkkurin ohjeista, perusidea pysyy kuitenkin samana.

Lisään kuvan myös vähän vanhemmasta tuotannostani, wc:n matosta. Tämä suoraan myös Virkkurista

Mattoja on kiva virkata, koska ne valmistuvat joutuisasti. Ainut huono puoli kooltaan isojen töiden virkkaamisessa on, ettei niitä jaksa kantaa mukana. Olen nimittäin huomannut, että bussimatkat, kahvitauot, luennot ja palaverit sujuvat joutuisammin, kun käsillä on jotain tekemistä. 

Tässä taannoin vierailin Oulunkylän Lankamaailmassa, joka onkin todellinen käsityöharrastajan paratiisi. Matkaani tarttuivat keskikokoinen virkkuukoukku uudenlaisella hantuukilla sekä kerä puuvillalankaa.

               Tässä kuva ainakin itselleni täysin uudenlaisesta koukusta

Kotimatkalla bussipysäkille saapuessani huomasin, että bussi oli tietenkin juuri mennyt ja seuraavan saapumiseen näytti olevan vielä varttitunti. Mitenpä aikansa siis kuluttaisi..? Kaivoin innoissani kassista esiin uuden vaaleanpunaisen koukun, puuvillalankakerän ja ryhdyin virkkaamaan.

Sattuipa samaiselle pysäkille hetken päästä tulemaan kaksi n. teini-ikäistä (siis Apua! Sanon teini-ikäinen, koska en enää itse edusta tuota ikäryhmää!!) nuorta naista. Tytöt juttelivat niitä näitä, pojista pailaamiseen. Jutustellessaan siinä, toinen sattui vilkaisemaan minuun päin huomasi minut virkkaamassa pysäkin nurkassa. Samantien tyttö tökkäsi ystävätärtään hellästi kyynerpäällä kylkeen ja kuiskasi jotain. Toisenkin tytön pää kääntyi, jonka jälkeen tytöt purskahtivat revokkaan nauruun ja pudistelivat päitään yhteistuumin. 

En tiedä mille nauroivat, tai mikä minuun päin vilkaistessa niin huvitti, mutta sen tiedän, että sillä hetkellä tajusin; 

"KYLLÄ! Kyllä mä olen pitkälti kolmeakymppiä lähenevä aikuinen nainen, joka häpeilemättä virkkaa vaikka tuulessa, bussipysäkin nurkassa, ihan vaan kuluttaakseni aikaani."

Samaa aikaa kun tajusin tuon, poskiani alkoi hieman kiristää, huulteni jännittyivät ja suupieleni hinautuivat hieman ylöspäin. Silmänurkkanikin rypistyivät aavistuksen sirilleen ja takin kauluksen suojassa, syysmyrskyltä suojassa, pimeässä bussipysäkin nurkassa kuului suustani pieni onnellinen hymähdys. 

En voinut välttyä mieleni vallanneelta ajatukselta:

"Odottakaa vaan...odottakaa. Vielä tulee teidänkin aikanne. Mutta sitä ennen, ennen sitä, pitää vähän kokeilla. Kaikenlaista."

A-Kaupan viinipullolyhty

Luin netistä viinipulloista tehdyistä lyhdyistä. 

Kynttilänvalon suurena ystävänä olen huomannut, että monien lyhtyjen ulkokäytössä on syksyisin haasteena kova tuuli ja/tai sade. 

Innostuin lukemastani ideasta kovin ja päätin heti kokeilla. Idea osottautui niin kivaksi, että ajattelin jakaa sen täällä kanssanne. 

Mitäpä siis lyhtyjen valmistamiseen tarvitset?

Hanki (Juo) viinipullo. Merkillä, laadulla, koolla tai ulkonäöllä ei ole väliä. Tärkeintä on, että pullo ulkonäöllisesti ja sisällöllisesti miellyttää sinua. 

Itse kävin vartavasten A-kaupalla tutkimassa hyllyjä, jotta löytäisin tarkoitukseen täydellisen pullon. 

Melko pian arpoessani hyllyillä luokseni saapui nuori herrasmies myyjä ja kysyi mahdanko tarvita jotain apua? 

Samantien lähti myyjälle vastakysymys;

- "Ootsä varma, että SÄ haluat auttaa? Etsin nimittäin seuraavanlaista pulloa: pullon pitää olla väriltään kaunis. Äläkä kysy mikä on kaunis väri, sen näkee kun se osuu kohdalle. Se ei saisi maksaa yli kymmentä euroa ja korkin tulisi olla tehty korkista, ei mitään metallikierrekorkkimalleja. Jos viini maistuisi hyvälle, niin se on aina Bonusta. Ja ainiin, tykkään erityisesti Ranskalaisesta." 

- "Jaa-has..". oli vastaus, jota seurasi kaino hymy. 

Siinä sitä sitten ihmeteltiin mikä Mademoiselle Jaatiselle voisi olla se The Pullo. 

Noo, en saanut Ranskalaista, tai sain, mutta se on toinen tarina. Matkaani tarttui metallikierrekorkillinen saksalainen Liebfraumilch, kavereiden kesken paremmin tunnetaan nimellä "Lippis". Hintakin oli kohtuullinen, juuri budjettiini asettuva 6,49€/pullo.

Sitten vaan neste pullosta parhaaksi katsomallaan tavalla ulos ja lyhdyntekohommiin. Esivalmisteluihin tarvitset ämpärin kylmää vettä, puuvillalankaa, asetoonia ja tulta. 

Kieritä pullon ympärille n. 5 kerrosta puuvillalankaa. Ota puuvillalanka pullon ympäriltä ja kasta lankamytty asetooniin. Kun mytty on täysin kostea kiedo se takaisin pullon ympärille. Nyt HUOM. kiedontakohta tulisi olla se, josta pullon haluat katkeavan. Itse nappasin pullonpohjasta n. 5cm. 

Nyt alkaa mielenkiintoinen vaihe. Pullo vaaka-asennossa kädessä, kieritetty asetoonipuuvillalanka ympärillä sytytä lanka tuleen. Kierittele pulloa vaaka-asennossa ja anna langan roihuta pullon tulevassa leikkauskohdassa. Omassa kokeilussani lanka paloi ehkä parisen minuuttia. Kun liekki alkaa sammua laske pullo kylmävesi ämpäriin ja kuinka ollakaan, pohja putoaa ämpärin pohjalle.

En meinannut uskoa tuon tepsivän, mutta omasta kokemuksestani voin kertoa, että näin se menee.

Pullon reuna jää "leikkauskohdasta" tosi teräväksi, joten reunaa kannattaa hioa hiukan hiekkapaperilla pitäen pulloa pystyssä ja kieritellä sitä varovasti hiekkapaperin päällä.

Testattu on myös se, että tuikku saa pullonkaulan kautta tarpeeksi happea elääkseen. Sitten vaan tuikku maahan ja pullo päälle. 

Ei haittaa tuulet eikä tuiverrukset ja tunnelmallinen pihalyhty on valmis!

Innoissani tein useita lyhtyjä. Yhden ympärille liimasin pitsikangasta ympärille korsteeksi :)

Virkattuja lyhtyketjuja

Aikaa on taas vierähtänyt viimeisestä bloggauksestani. Monet kerrat se on ollut ajatuksissani, mutta aina on puuttunut jotain; aikaa, ideoita, kuvia tai ihan vaan inspiraatiota. Tänään on vähän kaikkea.

Syyssateet piiskaavat kaupunkia ja pellit kolisevat kotoisasti sateen hakatessa puutalon kattoon. Luonnon talviunille siirtyminen ja ilmojen viileneminen pakottavat valmistelemaan pihaa myös talviteloille. Pelargoniat on siirretty talvehtimaan kellariin, puutarhakalusteet kannettu pois ja sipulit istutettu lehtivaippojen alle odottamaan sitten taas joskus saapuvaa kevättä. 

Kuullostaa kalmalta. 

Sitä se ei kuitenkaan ole, eikä tarvitse olla, sen päätin ja niinpä pihaa on vaan täytynyt alkaa valmistella sääolosuhteita mukaillen.  

Olen naapurinnani kanssa puuhastellut, suunnitellut, istuttanut ja ihastellut pihaamme. Itseasiassa oon huomannut, että olen saanut siitä uuden harrastuksen, "Pihalla pyörimisen". 

En muista koska olisin viettänyt näin paljon aikaa pihalla, ulkona, puuhastellessa, suunnitellessa ja ennen kaikkea toteuttaessa! 

Piha on kokenut aikamoisen muodonmuutoksen sitten kesän. Istutuksia on siirrelty, lyhtyjä hankittu ja mikä parasta lehtikomposti rakennettu! Yhteistuumin aloimme surkuttelemaan maahan putoavien lehtien kohtaloa jätelavalla. Jotenkin ajatus keväällä mahdollisesti maatuneista lehdistä alkoi houkutella enemmän, kuin se että kelpo maa-ainesta vietäisiin jätelavalla pihastamme pois. 

Nooo, tuumasta toimeen ja toimesta kuormalavojen haalimiseen. Saimme kompostiin tarvittavat neljä kuormalavaa naapurikorttelin ystävälliseltä mieheltä, joka kuuli tarpeestamme. Ei sitten muuta kun kuormalavat pihaan ja ystävällisen tee-se-itse-mies ystäväni avustuksella lavoista akkuporakoneella lehtikompostiksi. 
Siinä se nyt komeilee, meidän oma lehtikomposti!

Itseasiassa ei ole hajuakaan kuinka tuollaista tulisi hoitaa, mutta olkoon se nyt siinä pienenä kokeena. Luin netistä, ettei vaahteranlehti maadu kovin hyvin tai ainakin, että sen maatumisprosessissa saattaa mennä pitkänkin aikaa..Pihamme puuthan ovat käytännössä vain vaahteroita. Jouduttaaksemme siis maatumisprosessia lehdet on nyt aseteltu kompostiin kerroksittain, lisäten väliin risuja ja multaa. Kiirehän meillä ei ole, mitä nyt vuoronperään ollaan kuikuilemassa "JOKO siellä on jotain tapahtunut!" :D Tuloksia jäämme siis odottamaan tuonnempana..

Takaisin pihaan ja sen talviteloille valmisteluun. Ostin muutama viikko sitten nettikirpputorilta pieniä valkoisia lyhtyjä. Kaikille niille muuten, jotka eivät siis vielä käytä em. kanavia suosittelen, ettette alakaan käyttää. Niihin(kin) nimittäin jää KOUKKUUN ! Kaikki illat menee uusia tarpeita tyydyttäessä, tavaraa viedessä tai hakiessa. No ei, kirpputoreilu on kiva tapa päästä eroon joutavasta tavarasta ja näköjään myös mahtava tapa haalia uutta kamaa vanhan tilalle :) Uusi harrastus sekin?

Ostin siis viisi valkoista pientä lyhtyä. Kuistilla oli kuin tilauksesta valmiiksi nakuteltuna muutama naula, jotka ohjasivatkin olemassaolollaan lyhdyille niiden tulevan sijoituspaikan. Mitään roikottamiseen tarvittavia välineitä ei luonnollisestikaan ollut ja pelkkä langalla ripustaminen tuntui hieman köykäiseltä. 

Voi aah, nyt pääsen hehkuttamaan suurta innoittajaani, virkkauksen edelläkävijää Käpyläläistä Molla Millsiä ! Molla on ammatiltaan käsityöläinen ja julkaisi tänä vuonna lopputyönään Virkkuri-kirjan. 

Uskallan väittää, että jokaisen Tosi-Virkkaajan hyllystä tulisi löytyä kyseinen opus. Kirja tarjoilee toinen toistaan ihanampia ideoita ja ohjeita arkikäyttöön sopivista virkkuutöistä. Itse olen jo toteuttanut kirjasta useitakin ihania ohjeita. 

Kuinka ollakaan, Mollan kirjan ideat eivät pettäneet tälläkään kertaa. Pähkäillessäni lyhtyjen ripustamiseen sopivaa menetelmää, muistin ohjeen ketjujen virkkaamiseen. 
Hetki sitten vielä muuten pällistelin, kuka tarvitsee virkattuja ketjuja mihinkään?
Nyt voinen kertoa. Minä. Lyhtyjen roikottamiseen.

Kotikin valmistautuu talveen. Tarkoituksellisesti en sano jouluun, sillä en (muka) pidä joulutilpehööristä. Noin viikko sitten kodin talvisisustuksenvaihdon yhteydessä päätin kokeilla kesällä ostamiani jouluvaloja.

Kyllä, ostin jouluvalot kesällä.
Nyt ne palavat ikkunassani joka ilta, päivä ja iltapäivä. 
Arjen pientä Grumeluuria rakastavana en tietenkään voinut tyytyä tavallisiin lamppuihin, vaan jouluvalotkin pitivät olla pienoiskristallikruunuja :)

Viimeiseksi, muttei suinkaan vähäisimmäksi vaivutaan taas hetkeksi syyshorrokseen. Ystäväni Karvakuono näyttäköön mallia.