Aarrekarttaa pidetään unelmien mahdollistajana. Vasta ihmisen antaessa unelmilleen mahdollisuuden tapahtua, voivat ne toteutua. Aarrekartta saattaa olla ikäänkuin sykäys elämässä uuteen suuntaan, apuväline haavetavoitteiden selkiyttämiseen ja ehkä myös konkreettinen unelmien julkituominen, ennen kaikkea ehkä juuri itselle.
Huomaan usein haaveilevani monistakin asioista. Osa haaveista tulee, osa menee, osa niistä palaa, osa poistuu ja osa pysyy. Aarrekartta tavallaan auttaa ihmistä muistamaan mistä hän nauttii, millaisia asioita hän arvostaa ja minkälaisia asioita hän haluaa elämässään saavuttaa.
Internetin ihmeellisessä maailmassa on paljon ohjeita kuinka aarrekartan voi kukin itselleen laatia. Pääpiirteittäin aarrekartta opastetaan laatimaan listana asioista, joista unelmoi. Ihmisen pitäessä unelmat aktiivisena mielessään, alkaa hän hiljalleen tiedostaen tai tiedostamattaan kulkea niitä kohti. 
Vuosia sitten haaveilin uudesta alusta. Haaveilin puisesta talosta, omasta pihasta ja lankkulattioista. Olin yhteydessä lukemattomia kertoja erinäisiin virastoihin, ihmisiin ja toimistoihin. Soittelin, kyselin, soittelin kyselin ja ilmoittelin. Näin jälkeenpäin ajateltuna matka ei todellakaan ollut mutkaton, joskaan ei mahdoton (siltä se kyllä välillä tuntui).
Haaveeni toteutumiseksi tein ennenkaikkea em. selvittämistyötä, mutta tein myös jotain muuta; hankin itselleni pienen aarrekarttakuvan.
Minulla on aina ollut tapana raksia lehdistä mielenkiintoisia kuvia, artikkeleja ja tarinoita. Raksittuani mielenkiintoiset kuvat ja artikkelit liimaan ne omaan pieneen sisustuskirjaani. Sisustuskirjaani jonka jokaisen kuvan saa itse päättää. Sisustuskirjat ovat toimineet minulle ikäänkuin muistiona kivoista asioista joita näen ja luen. Noihin aarrekarttakuva aikoihin näin jossain sisustuslehdessä kuvan Vallilan Puu-Vallila sisustuskankaasta. Kuvan nähtyäni minun oli pakko saada kankaanpala itselleni. Tuolloin jo mallistosta poistunutta kangasta ei voinut enää kauppaan marssimalla hankkia, mutta onnekseni löysin pienen palan kangasta huutonetin avulla. 
Olin mielessäni visioinut kankaalle paikan silloisen asuntoni seinältä ja ajattelin, että kankaan avulla voisin aidommin haaveilla elämästä puisessa talossa. Kävi kuitenkin niin, ettei kangas koskaan noussut asuntoni seinälle. Se ei ehkä sittenkään sopinut sisutukseeni, tai sitten ihan vaan jostain muusta syystä. Kankaan loppusijoituspaikka löytyikin siis vaatekaapistani. Aika ajoin kävin kuitenkin kaapissa kuikuilemassa kangasta. Levittelin kangasta, mallasin sitä ja sitten viikkasin sen taas takaisin kaapin uumeniin.
Jossain vaiheessa (jo epätoivoiselta tuntuneet) yritykseni päästä asumaan puutalomaailmaan tuottivatkin eräs kaunis syysilta suotuisan tuloksen. Sain vihdoin kodin puumökistä! Muistan tuolloin ajattelleeni että VIHDOIN hieno puutalokankaanikin pääsisi arvoiselleen paikalle! No kuinka ollakkaan..ei kangas taaskaan noussut tupani seinälle. Miksikö? - Siksi, koska minulla oli jo ympärilläni pieni puinen maailmani. En tarvinnut sen luomiseksi enää kankaanpalaa. Mahdollistiko kankaanpalan ajoittainen kuikuilu minulle muuton nykyiselle asuinseudulleni? Ehkä? Mene ja tiedä, mutta haluan ainakin vähän uskoa aarrekarttakuvan johdatukseen :)
Tänäkään päivänä kankaanpala ei komeile oman asuntoni seinällä, mutta sen sijaan se somistaa muuten melko kolkkoa eteishalliamme. Kangas on nyt ikäänkuin valeikkuna Puutalomaailmaan. Maailmaan, jossa jo olet kun kankaanpalan tuolla seinällä näet.
Millainen voisi olla sinun aarrekarttasi? Millaisia sinun unelmasi? Ehkä kaikki eivät tarvitse niiden havainnollistamiseen aarrekarttaa, mutta suosittelen sellaisen laatimista kokeilemaan. Raksi vaikka lehdistä sinua miellyttäviä kuvia, sanoja ja artikkeleja. Yhdistä ne yhdeksi suureksi tauluksi ja käy välillä kuikulemassa ja muistuttamassa itseäsi unelmistasi. Joskus, toisinaan ja itseasiassa aika usein, unelmilla on taipumuksena toteutua.
Päätös on vasta kaiken alku. Kun ihminen päättää jotain, hän syöksyy voimakkaaseen virtaan, ja virta kuljettaa hänet paikkoihin joista hän ei ollut uneksinutkaan päätöstä tehdessään.
- Paulo Coelho. Alkemisti.-
Ihania kuvia pienestä ransusta. coelho kylläkin on vähän huuhaa mutta pieni huuhaa on ehkä aina hyvästä... ;-)
VastaaPoista