Kävin faceliftissä

Vierailin tänään Helsingin kaupungintalon Virka Galleriassa, jossa avattiin Valokuvaajatar Mustapään näyttely Helsinki Facelift.

Mediatiedote näyttelystä avaa tausta-ajatusta kuvasarjan synnylle:

Lähde: http://oppisoppi.virka.fi/fi/galleria/tiedotusvalineille/926-helsinki-facelift-soili-mustapaan-valokuvia-164-2552014

Oman kokemani ja näkemäni perusteella näyttelyyn päätyneet kahdeksantoista kuvaa todella kätkivät sisäänsä kukin oman tarinansa, persoonansa ja kokemuksensa.

En malta olla kertomatta yhdestä minuun vaikuttaneesta valokuvasta, jossa kuvausympäristönä on hyvin tavallinen helsinkiläinen juna-asema. Juna-aseman penkillä, hieman hämmentyneenä istuu Ortodoksi-Isä.  Isä vaikuttaa hieman uupuneelta. Ehkä väsymys juontaa kaikesta siitä mitä hän on matkoillaan nähnyt, kuullut ja kokenut. Kuvan taustatapahtumat tuntuvat liikkuvalta, vaikka valokuvassahan tilanne ikuistetaankin yhteen ohikiitävään hetkeen. Isän toisella puolella istuva naiskaksikko jakaa arkipäiväisiä tapahtumiaan, kun taas toisella puolella rennossa olemuksessaan istuvat kaksi tummaa miestä. Kuva huokuu arkista, samaa aikaa kiireistä ja jotenkin sellaista arki-arvokasta tunnelmaa. Uskallan jopa väittää, että pystyin melkein jo kuulemaan korvissani sen "Seuraava juna Turkuun lähtee raiteelta.." 

Sen lisäksi että kuva elää (ainakin minun mielikuvassani) edustaa se myös hyvin monikulttuurista ja lempeästi hyväksyvää ilmapiiriä. 

Isä, joka on kuvan päänäyttelijä, onkin yht`äkkiä ainut joka ei kuulu joukkoon, ja toisaalta samaa aikaa ainut, joka edustaa kaikkea sitä, mikä kaikkia kuvan henkilöitä yhdistää - Heillä kaikilla on usko. Siihen mihin kukin kuvassa esiintyvä henkilö uskoo, en ota kantaa, mutta uskoisin sen ainakin kantavan heitä arjen pyörteissä.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan näyttelyyn ja tapaamaan itse nämä kahdeksantoista henkilöä. Tässä yhteydessä mainittakoon vielä, että saatat ehkä jopa tavata yhden tutun hahmon helsinkiläisestä puutalomaailmasta. 

Ehkä sinun tarinasi kuvien henkilöille on toinen kuin minun, mutta sehän valokuvissa parasta onkin. Jokaisella meillä on oma tarinamme, niin todellisuudelle kuin valokuvien mielikuvillekin.