lauantai 19. huhtikuuta 2014

Keinutuolin kunnostaminen

Tämä kiikkutuoli vanhus päätyi minulle pienen vanhingon ja onnellisen yhteensattuman johdatuksena. Sain jostain päähäni muutama kuukasi sitten, että minun on saatava keinutuoli ja niinpä sellaista täytyi välittömästi alkaa metsästää. 

Kiikkujahan on kovin paljon erilaisia ja kokoisia. Kotini ei ole mikään pienen pieni, muttei myöskään suuren suuri, joten sanomattakin oli selvää, ettei sellainen kaksimetriä joka suuntaan tilaa tarvitseva yksilö voisi kotiini muuttaa. 

Kiikun metsästämisen aloitin tori.fi:stä josta löytyykin uskomattoman paljon, helpolla ja nopeasti. Toristä löydät lähes kaiken mitä ikinä tarvitset, olet tarvinnut ja mitä et tarvitse. Olin itseasiassa jo lähes ostanut yhden (ilmoituksen mukaan eduskunnassa aikanaan palvelleen) ihanan hyvin hyvin erikoisen kiikun jostain Kangasalan takaa (äläkä kysy kuinka olin autottomana suunnitellut sen sieltä itselleni noutaa..) kun tämä punainen Sirotar osui silmääni. 

Onnen ja sattuman kautta kiikun myyntipaikaksi oli ilmoitettu lähikaupunginosani ja mikä parasta, myyjäkin sattui olemaan nuoruudentuttuviani. 

Paniikissa lähetin heti viestiä myyjälle ja tiedustelin kiikun mahdollista saatavuutta. Onnekseni ei kukaan ollut häntä vielä omakseen lunastanut ja niinpä sovimme kiikun muuttamisesta puutalomaailmaani. Hyvä kauppa, kotiinkuljetuksen ja kannotkin sain kaupan päälle :)


Puinen ystäväni Sirotar (joksi häntä nyt voisimme kutsua) oli melko...no..melko Räväkkä. Käytän sisustuksessani paljon värejä, mutta Sirotar paini väritykseltään jo ihan omassa sarjassaan. Sähäkän värin lisäksi istuinosankangas oli melko aikansa nähnyt, joten tuumasin senkin vaativan päivittymistä 2000-luvuille.

Sirottaren kunnostustuunaus:


Käsittelin kiikun kauttaaltaan ensin Mirox P 100 karkealla hiomapaperilla. Hiontahommissa kannattaa olla ne hanskat kädessä ja jokin palikka hiomapaperin ympärillä, jotta ei raasta nahkaansa. Punainen maali oli melko tiukassa ja hionnassa menikin oma tovinsa jotta kiiltävästä punaisesta maalista sai mattapintaisen, enemmän puunpintaisen olemuksen esille. 
Tällä kertaa hoidin hiontahommat (aikaisemmasta hiontapöly savotasta oppineena) varastollamme, en siis keittiönlattiallani.


Hionnan päätteeksi Sirotar näytti tältä. Jos aavistuksenkin olisin enemmän punaisen ystävä, olisi hän voinut itseasiassa olla melko kaunis ihan näinkin. Päädyin kuitenkin siihen, että jotta se sopisi sisustukseeni, niin olisi hänen värinsä oltava jotain hieman hillitympää.

Hiontahommien päätteeksi kävin vielä koko kiikun läpi nihkeällä rätillä saadakseni pahimmat hiomapölyt pois maalauksen tieltä.
Pohjamaalasin Sirottaren kertaalleen öljypohjaisella maalinjämällä, jonka jälkeen sudin kuivuneen pohjan päälle uuden lookin antiikin vaaleanruskeasävytteisellä kalustemaalilla. En maalannut kiikkua ihan kaikkialta, koska mielestäni oli ihan hauskakin ajatus että esineessä näkyy osa sen historiaa. Kaikki liikkuvat ja kiikkuvat osat toki, mutten kiikkujalkojen alta, enkä istuimen alarimoilta.

Sirotar vaati kaksi maalauskäsittelyä, jonka jälkeen se oli kuin uusi <3 Ikeasta hankkimani pallokuosivillitys-aikanani hankkima sisustuskangaskin löysi vihdoin käyttötarkoituksen.


Huomaa pikkuiset töppöjalat edessä <3



Sirottaren edustalla keimailee Laitala Huonekalun valmistama kampauspöydän rahi. 

Niille jotka Laitalan kalusteita eivät vielä tunne pieni tietoisku: 
- Perustettu vuonna 1932. 
- Perustajana toimi Toivo Laitala, jonka isä toimi arvostetun Tillanderin palveluksessa kultaseppänä. Sanotaan, että isän "harakkavainun" kautta Toivokin ehkä löysi tiensä arvokalusteiden maailmaan. Toivo kävi Jurvassa "arvotavaran" valmistuskurssin vuosina 1925-1926, jolloin oppi valmistamaan eri tyylisuuntaisia kalusteita kuten mm. rokokoo, kustavilais, ja empire.
- Raaka-aineinaan Laitala Huonekalu Oy käyttää kotimaista kestävää ja kaunissyistä koivua, sekä muita hyväksi kokemiaan materiaaleja. 
- Laitalan kalusteita viimeistelevät ammattitaitoiset veistäjät 
- Kotimaanmyynnin lisäksi myös paljon vientikauppaa
Lähde: http://www.laitala.com/huonekalut/historia

Itselleni tuolla kampaustuolilla on erityinen tunnearvo koska olen saanut sen äidiltä, mutta tunnearvon lisäksi se vielä on kaunis kuin karkki <3



Kyllä nyt kelpaa kiikussa istuskella ja virkkailla.
 Mitä pidätte sirottaresta? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Otan mielelläni vastaan kommentteja tai terveisiä.
Kiitos kun vierailit NoKuLasSa. Toivottavasti palaat pian! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...