Porttikyltti ja muita #varmojamerkkejäkeväästä

Pihamme läpi vaeltaa jos jonkinlaista kulkijaa. Liian usein olen huomannut katuportin möllöttävän apposen avoinna. Mikäs sen mukavampaa pienelle villakoiralle, kun sujahtaa avoimesta portista kadulle sekoilemaan. No jotenkin kai tämän takia pidän portista enemmän suljettuna, kuin avoinna.

Pohdin tätä problematiikkaa itseasiassa jo kauan sitten, mutta tuolloin en keksinyt asialle mitään järkevää ratkaisua. Enhän voi,enkä haluakkaan olla kokoajan valvomassa näitä kulkijoita.

Sama suljetun portin toive näyttää olevan myös monilla muilla asuinalueeni pihoilla. Olen nähnyt kaikenkarvaisia kehotuksia "ettetkö te tajua sulkea porttia"-tyyppisistä ratkaisuista. Itselleni nyt kuitenkin toimivat usein paremmin jotenkin positiiviskannusteisemmat kehotukset ja juuri sen takia en tällä kertaa liimannut porttimme pieleen sadattelua pääkallokuvien kera. Jätin asian siis hautumaan.

Asiasta kukkaruukkuun ja sen kautta takaisin aiheeseen.. 
Muistatteko pienenä niitä kirjasia joihin kaverit, tutut, vanhemmat ja tuttavat kirjoittivat runoja ja joihin liimattiin tarroja ja kiiltokuvia? 
Minullakin oli sellainen. Mustakantinen, ihan pikkuinen. 
Joitakin päiviä sitten siivotessani löysin kyseisen kirjasen kaapinperukoilta ja ryhdyin heti fiilistelemään suloisia lapsuusmuistoja. 

Selaillessani runoja löysin lorun portista. Ajattelin heti mielessäni että olisipa portti, jonne tuon voisi.... No niin niin! Sinneppä siis. Tuumasta toimeen ja askarteluhommiin. 

Kaivoin kaapista lisää romua ja löysin vanhan puukehyksen, paperia, kynän..

.. Naulan, vasaran ja lähdin matkaan.

Siellä se nyt komeilee. Mielestäni juuri haluamani, positiiviskannusteinen portinsulkupyyntö :)

Josko se nyt edes kerran saisi jonkun ajattelemaan..ehkä.

(Jos kuvista ei saa selvää, kyltissä lukee: 

" Ken edellä ravaa se portin avaa, ken jäljessä kulkee se portin sulkee. Kiitos :)" )

Sitten vielä pari muuta juttua. Muistatteko vielä kun kerroin kuormalavoista itse rakentamastamme puutarhajätekompostista? Kts Kuormalavoista puutarhakomposti

Syksyllä täytimme jälleen kompostin laitojaan myöten täyteen ja kuten kuvasta näkyy, on komposti talven aikana painunut mukavasti. Painuminen kertonee käymisprosessista ja puutarhailua varten kehittyvästä mullasta! Oijoij, kohta saadaan kuohkeaa itsetuotettua luomumultaa puutarhaistutuksille.

Terkkuja myös pihalta. Muutama pikkuinen nykerö punkee jo maasta.

Hyvää viikonloppua! Jäämme seuraaman pihassa lenteleviä variksia.

Virkattuja lyhtyketjuja

Aikaa on taas vierähtänyt viimeisestä bloggauksestani. Monet kerrat se on ollut ajatuksissani, mutta aina on puuttunut jotain; aikaa, ideoita, kuvia tai ihan vaan inspiraatiota. Tänään on vähän kaikkea.

Syyssateet piiskaavat kaupunkia ja pellit kolisevat kotoisasti sateen hakatessa puutalon kattoon. Luonnon talviunille siirtyminen ja ilmojen viileneminen pakottavat valmistelemaan pihaa myös talviteloille. Pelargoniat on siirretty talvehtimaan kellariin, puutarhakalusteet kannettu pois ja sipulit istutettu lehtivaippojen alle odottamaan sitten taas joskus saapuvaa kevättä. 

Kuullostaa kalmalta. 

Sitä se ei kuitenkaan ole, eikä tarvitse olla, sen päätin ja niinpä pihaa on vaan täytynyt alkaa valmistella sääolosuhteita mukaillen.  

Olen naapurinnani kanssa puuhastellut, suunnitellut, istuttanut ja ihastellut pihaamme. Itseasiassa oon huomannut, että olen saanut siitä uuden harrastuksen, "Pihalla pyörimisen". 

En muista koska olisin viettänyt näin paljon aikaa pihalla, ulkona, puuhastellessa, suunnitellessa ja ennen kaikkea toteuttaessa! 

Piha on kokenut aikamoisen muodonmuutoksen sitten kesän. Istutuksia on siirrelty, lyhtyjä hankittu ja mikä parasta lehtikomposti rakennettu! Yhteistuumin aloimme surkuttelemaan maahan putoavien lehtien kohtaloa jätelavalla. Jotenkin ajatus keväällä mahdollisesti maatuneista lehdistä alkoi houkutella enemmän, kuin se että kelpo maa-ainesta vietäisiin jätelavalla pihastamme pois. 

Nooo, tuumasta toimeen ja toimesta kuormalavojen haalimiseen. Saimme kompostiin tarvittavat neljä kuormalavaa naapurikorttelin ystävälliseltä mieheltä, joka kuuli tarpeestamme. Ei sitten muuta kun kuormalavat pihaan ja ystävällisen tee-se-itse-mies ystäväni avustuksella lavoista akkuporakoneella lehtikompostiksi. 
Siinä se nyt komeilee, meidän oma lehtikomposti!

Itseasiassa ei ole hajuakaan kuinka tuollaista tulisi hoitaa, mutta olkoon se nyt siinä pienenä kokeena. Luin netistä, ettei vaahteranlehti maadu kovin hyvin tai ainakin, että sen maatumisprosessissa saattaa mennä pitkänkin aikaa..Pihamme puuthan ovat käytännössä vain vaahteroita. Jouduttaaksemme siis maatumisprosessia lehdet on nyt aseteltu kompostiin kerroksittain, lisäten väliin risuja ja multaa. Kiirehän meillä ei ole, mitä nyt vuoronperään ollaan kuikuilemassa "JOKO siellä on jotain tapahtunut!" :D Tuloksia jäämme siis odottamaan tuonnempana..

Takaisin pihaan ja sen talviteloille valmisteluun. Ostin muutama viikko sitten nettikirpputorilta pieniä valkoisia lyhtyjä. Kaikille niille muuten, jotka eivät siis vielä käytä em. kanavia suosittelen, ettette alakaan käyttää. Niihin(kin) nimittäin jää KOUKKUUN ! Kaikki illat menee uusia tarpeita tyydyttäessä, tavaraa viedessä tai hakiessa. No ei, kirpputoreilu on kiva tapa päästä eroon joutavasta tavarasta ja näköjään myös mahtava tapa haalia uutta kamaa vanhan tilalle :) Uusi harrastus sekin?

Ostin siis viisi valkoista pientä lyhtyä. Kuistilla oli kuin tilauksesta valmiiksi nakuteltuna muutama naula, jotka ohjasivatkin olemassaolollaan lyhdyille niiden tulevan sijoituspaikan. Mitään roikottamiseen tarvittavia välineitä ei luonnollisestikaan ollut ja pelkkä langalla ripustaminen tuntui hieman köykäiseltä. 

Voi aah, nyt pääsen hehkuttamaan suurta innoittajaani, virkkauksen edelläkävijää Käpyläläistä Molla Millsiä ! Molla on ammatiltaan käsityöläinen ja julkaisi tänä vuonna lopputyönään Virkkuri-kirjan. 

Uskallan väittää, että jokaisen Tosi-Virkkaajan hyllystä tulisi löytyä kyseinen opus. Kirja tarjoilee toinen toistaan ihanampia ideoita ja ohjeita arkikäyttöön sopivista virkkuutöistä. Itse olen jo toteuttanut kirjasta useitakin ihania ohjeita. 

Kuinka ollakaan, Mollan kirjan ideat eivät pettäneet tälläkään kertaa. Pähkäillessäni lyhtyjen ripustamiseen sopivaa menetelmää, muistin ohjeen ketjujen virkkaamiseen. 
Hetki sitten vielä muuten pällistelin, kuka tarvitsee virkattuja ketjuja mihinkään?
Nyt voinen kertoa. Minä. Lyhtyjen roikottamiseen.

Kotikin valmistautuu talveen. Tarkoituksellisesti en sano jouluun, sillä en (muka) pidä joulutilpehööristä. Noin viikko sitten kodin talvisisustuksenvaihdon yhteydessä päätin kokeilla kesällä ostamiani jouluvaloja.

Kyllä, ostin jouluvalot kesällä.
Nyt ne palavat ikkunassani joka ilta, päivä ja iltapäivä. 
Arjen pientä Grumeluuria rakastavana en tietenkään voinut tyytyä tavallisiin lamppuihin, vaan jouluvalotkin pitivät olla pienoiskristallikruunuja :)

Viimeiseksi, muttei suinkaan vähäisimmäksi vaivutaan taas hetkeksi syyshorrokseen. Ystäväni Karvakuono näyttäköön mallia.