Juurakkoja, kevätmessuja ja jälleentapaamisia

Viikonloppuna keräsin (jälleen) havaintoja keväästä. Sain tulokseksi kaksi asiaa: 

1. Kevät saa ryömimään ulos koloista: 

Tapasin pitkästä aikaa vanhan Rakkaan ystävän <3

Havainto todistaa että keväälla ihmiset palaavat ja tapaavat herkemmin.

2. Valtakunnallinen puutarhojen suunnittelu on alkanut: 

Kevät- ja puutarhamessut ! Voi apua mikä paikka... Ihania, ihanampia ja vielä ihanaisempia kukkia, kasveja ja puutarhaideoita. En ole koskaan ennen ollut ko. messuilla. Tästä lähin suuntaan sinne joka vuosi!

Nappasin iloksenne muutaman kuvan mielestäni ihanimmista jutusta: 

Nerokas satulasanko jonka päällä puutarhurinna voi välillä huilata :) Näitä myy kotimainen Plastex. Plastexilla näytti olevan paljon herkullisen värisiä kastelukannuja ja muita muovisia puutarhatarvikkeita. Linkki Plastexin kotisivuille, kannattaa tsekata!

Kalloja!! <3 Sanokaa vaikka hautajaiskukiksi, minusta ne ovat ihania!

Globe hope kierrätysmateriaaleista tehty istutussäkki.

Nämä kalusteet muistuttavat epäilyttävästi Artekia tai jotain muuta sen tapaista...? Suloisen vaaleanpunaisen lisäksi saatavilla myös tummansävyisinä. Hinta kahdelle tuolille, niskatyynyille ja pikkupöydälle n.200€ (mielestäni aika suolainen?). Kivat ovat silti.

Kuormalavasta yrttitarha

Eri värisiä herkkuporkkanoita :)

Messuilta tarttuivat mukaani:

• 50 kpl Gladioluksen (kansankielellä miekkailija) erivärisiä sipuleita (googlen kuvalinkki Gladiolus)
• 4 kpl maksaruohon juurakkoa (googlen kuvalinkki Komeamaksaruoho)
• Maalla-lehden 2 vuoden tilaus (liian houkutteleva tarjous ja lahjakylkiäiset)
• Otavan värikasvio-kirja
• 4 kpl kevätesikkoja (googlen kuvalinkki Kevätesikko)

Ohjeen mukaan maksaruohon juurakkoja tulisi säilyttää (ennen  maahan istuttamista) ravinteikkaassa mullassa. Laitoin juurakot ämpäreihin ja heittelin niille kevyesti multaa päälle. Siellä ne verstaan pimeydessä saavat odottaa maan lämpenemistä.

Käsitykseni mukaan kevät- ja puutarhamessujen tournèe jatkuu seuraavina viikonloppuina muissa kaupungeissa. Ehdit siis vielä kuolaamaan jos Helsingin messut jäivät välistä.

Hyvää alkanutta viikkoa! 

Räntäsateesta huolimatta koittanemme siirtyä kesäaikaan, itsekukin.

Siemeniä ja täyttyneitä unelmia

VIHDOIN! Vihdoin sai laittaa siemeniä multaan!
JÄLLEEN! Jälleen on todistettu että kun pysyy hereillä - voi kuulla enemmän. Kun puhuu ääneen - voi tapahtua yllättäviä asioita ja sattumia.  

Viime viikolla tapahtui monta ihanaa asiaa. Asioita joista puoliksi salaa olen täällä Nokulassa haaveillut. 

Yksi näistä erityistä iloa tuottaneista asioista on uusi kamera! Viime postaukseni jälkeen eräs vanha ystävä lähestyi minua tiedustellakseen kameratarvettani. Sain tarjouksen. Sain paremman tarjouksen josta olin edes uskaltanut unelmoida. Tarjous oli niin houkutteleva, että päätin ottaa kameran koeajalle. Sille tielle se jäikin. Onkohan tämä kameran koeajalle ottaminen muuten vähän sama asia kun reissu Ikeaan ihan vaan kattelee? 
Olen lukemattomia kertoja kuullut ja itsekin sanonut meneväni Ikeaan "Ihan vaan kattelee.." Kuka ihan rehellisesti menee Ikeaan ìhan vaan kattelee?! En minä ainakaan. Aina sieltä lähdetään vähintään joku servettipaketti kainalossa.

Kuten olen aiemminkin  todennut, on puutarhailu itselleni ennenkaikkea kokeilemista, onnistumista, joskus epäonnistumista ja oppimista. Tärkeintä ei todellakaan ole aina menestyä, tärkeintä on tehdä, tutkia, oppia, ottaa opiksi ja ehkä sitten joskus jopa onnistua. Mielestäni kaikki harrastukset pysyvät mielekkäämpinä silloin kun niitä ei tehdä hampaat irvessä. Liian usein suuret odotukset tuottavat vain suuria pettymyksiä. Sitähän me emme halua. Haluamme inspiroitua ja tutkilla, oppia ja omaksua.

Omalla kohdallani ´opiksi ottaminen´ konkretisoitui tänä keväänä siementen kylvöhommissa. Viime keväänä olin niin kovin innokas puutarhurinna, että istutin siemeniä heti ensimmäisen valopilkahduksen nähtyäni. Tuolloin oli siis tammikuu. Sanomattakin olisi kai ollut selvää (näin jälkiviisaana), että tammikuussa valoa ei ole vielä riittävästi. Sainhan minä toki "satoa", vihreitä honkeloita, joista tosin yksikään ei tuottanut kukintaa, hedelmistä puhumattakaan. 
Nautin silti. 

Tänä keväänä olin nyt kuitenkin ottanut opikseni ja liikkeillä istutusten kanssa nyt reilusti myöhemmin. Viime kevääseen verrattuna kokeilen myös hieman erilaisia kylvöastioita (kts postaus viime keväältä: Yhdenlainen taimitarha).

Minitomaatteja ja munia on syöty innokkaasti :D
No ei tomaattien syöminen nyt mitenkään valtavasti ole lisääntynyt, olen ehkä tehnyt vaan enemmän tietoisia ekoteko-ostopäätöksiä.

Tänä keväänä pääsivät multaan:
Korianteri, sitruunabasilika, basilika, tomaatti `money maker`, tomaatti `st.pierre`, kaunopunahattu, keltainen pensaskrassi, monivärinen köynnöskrassi, Tarha-Daalia, punainen tuoksuherne ja lehtikaali. Aion vielä myöhemmin keväällä istuttaa ruusupapua, mutta jätin sen vielä toistaiseksi, koska ainakin ohjeistuksen mukaan on hyvin nopeakasvuinen.

Basilikan siemeniä

Juuri kun olin saanut kaikki uudet siemenet istutettua multiin, muistin että kaapeissa saattaisi olla vielä jotain viime vuotisiakin. No olihan niitä, melkein toinen mokoma. En testannut siemeniä vaan koeluontoisesti istutin ne kylvöastioihin. Nähtäväksi jää tuleeko niistä mitään. 

OBS: Siementen itävyyttä voi testata laittamalla siemenen vesilasiin. Jos siemen laskeutuu lasin pohjalle on itävyys vielä tallessa, kun taas, jos siemen jää lillumaan veden pinnalle, on se mitä todennäköisimmin mennyttä. Voi olla että siemen lähtee vaikkei testi positiivista tulosta tuottaisikaan. Kokeileallahan nämä selviää. (Lähde: Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen. Jeffrey, Josie. 2013.)

Suunnittelin täksi kevääksi maito- ja mehukeittopurkeista uudenlaisen kylvöastian. Raksin aluksi purkin yhden kyljen auki saksilla (siistimpää jälkeä saa mattoveitsellä).

Irti leikatun palasen laitoin pitkittäin tölkkiin. Leikkasin pitkulan n.1/3 ja 3/3 kohtiin viillot n. puoleenväliin pitkulaa. Raksin lisää pahvia toisesta maitopurkista ja leikkasin palaset niin, että ne mahtuvat tölkkiin pitkulaisen seuraksi. Näihinkin paloihin tuli tehdä se puolivälistä viiltely, jotta ne saa liitettyä siihen pitkään suikaleeseen.

Madalsin koko purkkia hieman raksimalla sen reunaa kauttaaltaan. 
Lopputulos on aika hyvä! Ei tarvitse alle lautasia, on vedenkestävä ja tuohon yhteen tölkkiin saa monia eri istutuksia omiin sektoreihinsa.

Oma kylvöastiasuosikkini on tomaattirasia-minikasvihuone. Kiitos tästä ideasta kuuluu ihanalle naapurinnalleni <3

Innostuin samalla vaihtamaan mullat muillekin kodin viherkasveille. Tuon hylätyn saniaisen pelastin roskiksesta pari viikkoa sitten. 

Kerroin aiemmin narsissisipuli-istutuskokeilusta. Tällä rintamalla ei nyt suurta menestystä päästä suitsuttamaan, mutta jotain vihreää sieltä puskee?! Nuo sipulin varret ovat jotenkin palaneen(?) näköisiä. Olikohan puutarhamulta sittenkin niille liian vahvaa? Liiasta auringosta en jotenkin uskoisi johtuvan.. hmm..

Roskikseen hylätty munakuppi

Takatalvea pukkaa, mutta Nokulassa on alkanut kevät. Olen itseasiassa päättänyt, että tästä tulee Elämäni kevät!

Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää.

- Kiinalainen sananlasku -

Follow my blog with Bloglovin

Hajamielinen amatööripuutarhurinna #varmamerkkikeväästä

#Varmamerkkikeväästä on talvihorroksesta heräilevä hajamielinen amatööripuutarhurinna, Minä. Tämä puutarhurinna on nimittäin aloittanut kevät askareensa ja istuttanut ensimmäiset ruukkusipulikukat. 

Ollakseni nyt ihan rehellinen, voitaisiin kelata aikaa hieman taaksepäin, ja muistellaan, kuinka hajamielinen puutarhuri `hoiti` sipuleitaan syystalvella. Nyt kävi nimittäin niin, että syksyllä tämä puutarhurinna unohti istuttaa sipulikukat takaisin kukkapenkkiin (perennapenkin uudelleenjärjestelyn jälkeen) ja vasta talven kynnyksellä löysi sipulinsa lähes lumettuneina makaamasta kellarin ulko-ovelta. Pienen piston sydämessaaään tuntenut hajamielinen puutarhurinna ei kuitenkaan lannistunut, vaan kiikutti sipulinsa kellarin lämpöön toipumaan..

Hieman Joulun jälkeen tämä `kellariporukka` oli yllättäen alkanut itämään (myönnettäköön, etten aluksi ollut ihan varma onko se hyvä vai huono asia). Olin ehkä hieman peloissani, että sipulini olivat suuttuneet tuosta karmaisevasta laiminlyönnistä, mutta toisaalta..toisaalta itäminen kertoi omaa tarinaansa jonkinasteisesta elinvoimasta. Tarmokkaina ja kokeilunhaluisina puutarhureina istutimme naapurinnani kanssa sipulit ruukkuihin ja päätimme jäädä odottamaan. 

Ei aikaakaan, kun itäneet sipulit alkoivat virkistyä ja kasvattaa mullasta hailakoita vaaleita varsia. Noin kuukausi sitten itäneet hailakat sipulinalut pääsivät ikkunalaudalle auringonvaloon ja piru! Itäneistä versoista on kehittynyt vihertäviä narsissin, muscarin ja tulppaanin alkuja ! Uskaltaako tätä nyt sanoa ääneen, näinköhän Pääsiäiseksi pihaa koristaa jo itsekasvatettuja kevätkasveja? :)

Seuraavaksi hajamielisessä puutarhassa on Pelargonien herättelemisen vuoro. Pelargoniat siirtyivät kylmän tullen (vielä kukkivina) kellaritiloihin, jossa talvehtivat jo toista talveaan n.10 asteen lämpötilassa. 
Pelargonia, tuo perinteinen `mummolan perenna` on ihanan kiitollinen kasvatettava. Kesällä se tuottaa koko kasvukautensa kukkia ja lehtivihreää, talvisin ne keräilevät voimiaan kellarin pimeydessä ja kevään tullen (uusissa mullissa, nyrhittynä) Pelargonia herää taas eloon. Tulen kertomaan pelargonioiden herättelystä lähiaikoina lisää.

Kuva hajamielisen puutarhurinnan puutarhasta viime kesänä.
Pelargiat taaimpana ruukuissa.

Inspiraatiohuumassaan horroksesta heräävä amatööripuutarhuri tilasi itselleen kaksi uutta kasvikirjaa: 

 

Jään sormet mullassa syyhyten ja  mielenkiinnolla odottamaan kirjojen saapumista. 
Huomasin verkkokirjakaupoissa myös muutamia muita ihania kirjoja, jotka voisivat myös olla mielenkiintoisia, mutta ehkä niitä sitten myöhemmin... Pala kerrallaan.

Puutarhailu on tavallaan aikamoista hommaa. Itse olen yleensä hyvin(kin) toiminnannainen ja mielelläni teen asiat #hetialtapois, mutta Puutarhailu on toista. Jotenkin puutarhailussa ihanaa on tietous siitä miten vähän vielä osaa, miten paljon voi vielä oppia, miten ihanista jutuista ei vielä tiedä, tai osaa edes unelmoida. Oma suhteeni puutarhailuun on vähän tietoa, enemmän kokeilunhalua ja sattumalta onnistumista. Mielestäni tärkeintä ei ole aina onnistuminen satalasissa, vaan se, että kokeilee, ottaa selvää, onnistuu, kaatuu, suunnittelee uudestaan ja oppii. 

Lisäksi puutarhailu on jotenkin melko terapeuttista. Se on tavallan vähän niinkuin toinen rakas harrastukseni juokseminen. Touhutessa ehtii ajatella, muttei oikeasti ole aikaa märehtiä. Täytyy mennä eteenpäin ja jatkaa penkin rapsuttamista. Vain tekemmällä tulee tulosta. Ja mikä parasta, panostaen kumpaan vaan, puutarhaan tai juoksemiseen, alkaa ajan mittaan myös tuloksia näkyä! ;) 

Uskallan väittää, että kasvienhoitaminen lisää onnellisuutta ja tuo valtavasti iloa elämään. Tulevalle keväälle ja kesälle on suunnitteilla jo vaikka minkämoisia kokeiluja, mutta niistä aikanaan. Onneksi aikaa on.