tiistai 28. huhtikuuta 2015

Vietnamilaishenkisiä kevätrullajuttuja

Hello kaikki eksoottisemman ruuan ystävät!
Tulin jakamaan kanssanne yhden suosikkiruuistani, miksei ehkä tarjoiluvinkiksi tuleviin vappujuhliisi! Tässä ne tulevat, täytetyt vietnamilaiset kevätrullat!

Mitä ne ovat? Paketista saapuessaan koppuraisia ohuenohuita riisipaperiympyröitä. Koppuraisen koostumus muuttuu vedessä lilluttamalla (muutamia sekuntteja) `kovasta `paperista lörpömmäksi, hieman ehkä vähän tortillamaiseksi. Riisipapereiden kastelemista varten tarvitset pöydällesi siis kulhollisen vettä.



Mitä muuta vedessä lillutetun `letun` kanssa sitten? Mitä vaan! Mielikuvituksesi ja ruokamieltymyksesi ovat vain rajana. Tässä postauksessa esittelen omia täytesuosikkejani.

Tuliseksi maustettuja kananpaloja..

Vihanneksia kuten parsakaalia..kurkkusiivuja, porkkanaraastetta, pilkottua kaalia (salaattikin sopii, testattu on), cashewpähkinöitä, hernemaissipaprikaa, fetapaloja...




Koko herkun kruunaa Chiu Chow Chilli Oil, joka takaa varmasti herkullisen ja tulisen makuelämyksen. Kastike on öljypohjainen ja se on maustettu valkosipulilla ja chilinsiemenillä. Tässä vaiheessa nyt kuitenkin suosittelen että aloittelijat harjoittelevat pelkän öljyn kanssa..saattaa muuten nousta tukka pystyyn :)



Astiafriikille kattaus on aina puoli ruokaa.







Tällaiset käsin naposteltavat ruuat ovat siitä kivoja, että jokainen ruokailija saa täyttää itse itselleen mieleisen letukan. Mikä parasta, ruokalaji on melko vähäkalorinen koska letuissa on muistaakseni per 100 g n.300 kcal. Yksi lettu ei montaa grammaa paina jot, n kaloritkin jäävät hyvin alhaiseksi. Vihanneksineen oikein hyvä keventäjän ruoka. 

Varoituksen sanana, näihin voi jäädä (lue:JÄÄ) koukkuun.






Lettuja saa ostettua helsingissä ainakin Kallion etnisistä kaupoista (kuten Vii Voan Hämeentiellä). Lettupaketti maksanee sen 3-5€ ja Chiliöljy n.5€. Edullista, halpaa, ravitsevaa ja hyvää!

Hyvää alkavaa Vapun alusaikaa! Ensi kerralla ehkä hieman askarrellaan!

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Liian herkullisia astioita

Tunnustaudun astiafriikiksi.
 
Intoni liian herkullisia astioita kohtaan on alkanut minun ollessani jo hyvin nuori. Eri aikoina astiamieltymykseni ovat muuttuneet ja muokkautuneet, mutta mielenkiinto kauniita ja liian herkullisia astioita kohtaan on aina säilynyt. Tässä postauksessa raotan hieman astiakaappini aarteita. Kirpputorilta ostettu mäntyinen kulahtanut ja ruma astiahylly sai hionnalla ja maalaamalla uuden ilmeen ja kannattelee nyt ihania aareitani.
 




Alla kuvassa Arabian liian herkullisia kahvikuppeja <3
 
Ylärivi:
  • (turkoosi) Arabia Retikka. Malli EP. Suunnitteluaika mallille 1933, koristelle 1965. Suunnittelija Jäderholm-Snellman Greta-Lisa, Ahola Hilkka-Liisa. Tuotannossa vuosina 1965-1970.
  • (sininen) Arabia Apilakuvio-tyyppinen kahvikuppi. Malli EP-mallin kaltainen. Suunnitteluaika 60-luvulla? Suunnittelija itselleni tuntematon. Kakkoslaatua? (kuvio niin suttuinen).
  • (sininen) Arabia Sohvi. Malli OZ. Suunnitteluaika: mallille 1949, koristeelle 1960. Suunnittelija Uosikkinen Raija. Tuotannossa vuosina 1961-1970.
Alarivi:
  • (keltainen) Arabia Aita. Malli AA. Suunnitteluaika tuntematon. Suunnittelija Kaj Franck. Tuotannossa 60-luvulla?
  • (turkoosi) Arabia Retikka.
  • (sininen) Arabia Sohvi, kts tiedot yllä.
Alla kuvassa

Ylärivi:
  • (turkoosit ja keltainen) Arabia Retikka, kts tiedot yllä.
Alarivi:
  • (sininen) Arabia Sohvi, kts tiedot yllä.
  • (turkoosit) Arabia Salla. Malli EP. Suunnittelija itselleni tuntematon. Suunnitteluaika 1960-luvulla.

Alla kuvassa
 
Ylärivi:
  • (keltainen) Arabia Armi. Malli EP. Suunnittelija tuntematon. Tuotannossa vuosina 1966-1971.
  • (turkoosit) Arabia Retikka. Kts tiedot yllä.
Alarivi:
  • (siniturkoosi) Arabia Molla. Malli ML. Suunnitteluaika mallille 1934, koristelle 1970. Suunnittelija Jäderholm-Snellman Greta-Lisa. Tuotannossa vuosina 1970-1972.
  • (sininen) Arabia apilakuvio-tyyppinen kahvikuppi.
  • (keltainen) Itselleni tuntematon keltainen Arabian kahvikuppi. Ehkä 1970-luvulta?
  • (keltainen raita) Arabia Aita. Kts tiedot yllä.
Kupeille on myös ihania erilaisia ja erivärisiä tasseja. Kaikki kahvikuppini ovat käyttöastioita ja yhdistelen usein erivärisiä kuppeja ja tasseja toisiinsa.









Alla oleva lautanen on yksi ehdottomista suosikeistani. Sen lisäksi että se on suloinen, on siinä paljon muistoja lapsuudesta.
  • Arabia Pirtti(joskus tapaa kutsuttavan myös Mökki). Malli FF. Suunnitteluaika n.1951. Suunnittelija Granlund Svea. Tuotannossa vuosina 1951-1959.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Viime aikaisin villitykseni ovat sinivalkoiset lautaset ja
kahvikupit. Näitä olen myös niin ikään haalinut kirpputoreilta.

Sinivalkoisia astioita löytyy ranskalais,- ja englantilaisromanttiskuvioisina sekä kiinahenkisellä teemalla. Itse tykkään niistä kaikista. En ole oikein osannut päättää mikä niistä olisi eniten minua, ja toisaalta sinivalkoinen pohja mahdollistaa kaikkien sopimisen toistensa kanssa.  
 



Arabian Maisema-sarjan astiat ovat sinivalkoisista astioista minun suurimpia aarteitani. Nuo kolme lautasta: pullalautanen, ruokalautanen ja isompi ovaalinmuotoinen lautanen ovat uusimpia kirppulöytöjäni. Yhteensä noista kolmesta lautasesta maksoin maltilliset 5,00€.
  • Maisema, Malli AS. Suunnitteluaika 1936. Suunnittelija Reinhard Richter. Tuotannossa vuosina 1941-1971. Maisema-sarja suunniteltiin alkunperin vientituotteeksi kilpailemaan englantilaisten posliiniastioiden kanssa. Alusta asti se osoittautui myyntimenestykseksi myös kotimaanmarkkinoilla.

Itse tunnistam maisemasarjan astiat omatakeisesta lautasten kulmamuodoista ja tietysti väristä ja kuvioista. Huomasin vasta hiljattain, että näissähän ei ole todellakaan aina sama kuva. Tarkemmin asiaa tutkittuani sain selville että maisema-sarjan kuvioita on painettu yli 50 erilaista, joten ei ihme !
 
Ruokalautasessa leima kaudelta 1949-1964.
 

Pieni nirhauma on tuon ovaalinmuotoisen lautasen reunassa, mutta 1,00€ hintaan pystyn elämään sen kanssa.
 

Ovaalin muotoisessa tarjoiluastiassa piippuleima vuosilta 1932-1949.
 



Pullalautasen leima kaudelta 1964-1971.
 

Maisema-sarjaa valmistettiin aluksi vain tummansinisenä, mutta myöhemmin tuotantoon tulivat myös punainen, vihreä, ruskea, musta(harmaa) ja vihreänsininen. Kaikista pisimpään tuotannossa kuitenkin oli alkuperäinen tummansininen. Eri aikakausien maisema-astiat tunnistaa  tehtaanleiman perusteella. Vaikka kuvat eri aikakausina ovat muuttuneet, yhdistänee Maisema-astioita ruusukuviointi niiden reunassa.
 

Sitten olisi näitä Willow-sarjan-tyyppisiä lautasia. Omat lautaseni ovat halpoja Malesiassa tehtyjä feikkejä, mutta haaveilen vielä joskus saavani kokoelmiini myös Arabian aitoa Willowia.
Kuvio on näissä feikeissä hyvin alkuperäisen kaltainen, mutta tietyistä yksityiskohdista jopa maallikkokin tunnistaa aidon feikistä. Näitä ovat omissani mm.
- Puuttuva Arabian leima
- Kuvion puu vasemmalla
- lintuja ei ole kaksi vaan yksi ja se lentää oikealta
- kuvan rakennus koristeellisempi
- veneilijä oikealla
- sillan yli matkaavat ihmiset kulkevat oikelle.
 

Vertaa itse, huomaat varmaan eron. Yllä feikit, alla oikea Arabian Willow. (alempi kuva lainattu Astiataivas)
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Yksi hurahdus on tietysti nämä vanhat peltipurkit. Nämäkin kaikki(pilkullista lukuunottamatta, joka Ikealainen) on haalitty kirpputoreilta tai tori.fi kautta. Nuo raidalliset ovat Aarikan vanhoja talouspurnukoita, jotka nykyjään ovat sisustajien keskuudessa arvossa arvaamattomassa. Itse en osta purkkeja vain koriste-esineiksi, vaan pyrin säilyttämään niissä myös jotain. On niissä milloin mitäkin ollut, tiskitableteista cashewpähkinöihin.
 
 
Roskiksesta dyykattu pikkuhyllykkö, kahvikuppi- ja peltipurkki ihanuuksia.
 
  • Ylähyllyn keltaisten kahvikuppien tarkemmat tiedot ovat itselleni mysteeri. Kahvia-kahvipurkki 50-luvulta.
  • Alahyllyllä Arabian Retikka ja Sohvi (kts tiedot yllä)
  •  


    Eri aikakausien Arabia-astioita voidaan tunnistaa astian pohjassa olevasta leimasta:
    
    Lähde: http://arabia.kokoelma.fi/leima_valinta.aspx.
    

    Omat arabialaiseni ajoittuvat pitkälti ko. kuvasta alimman leimakauden (1949-nykyhetki) astioiksi. Joitakin piippuleimaisia (leimakuvassa toisiksi alin rivi, toinen oik.) löytyy myös.

    Keräily on kivaa. Se on vähän kuin aarteenmetsästystä. Onhan näitä kuppeja ja lautasia vielä liikkeillä, mutta keräilyssä tarkoituksena ei ole saapastella astiakauppaan, maksaa itseään kipeäksi ja sulloa astioita kaapin pohjalle. Minulle keräily on maltillista, joskus ehkä myös hidasta. Lisäksi olen (joutunut) asettanut itselleni hintarajan, mitä astioista olen valmis maksamaan. Astian maksaessa euronkin asettamaani hintaa enemmän, jää se hyllyyn. Tällä tavoin saan pidettyä atiakeräilyharrastuksen `hallinnassa`, mielekkäänä ja aarteenmetsästys-henkisenä. Joskus nimittäin on se hetki ja löytyy se kuppi tai lautanen, vielä sopivan hintainenkin ja silloin se napataan matkaan. Kaikki astiani ovat hieman "eri paria" mutta se on se tavallaan on tarkoituskin.

    Lisää liian herkullisia astioita voi bongata ja tunnistaa Arabian desingmuseo käyttökeramiikan sivustolta. Sivulla voi hakea astioita suunnittelija, koristeen tai leiman mukaan.
    Arabia käyttökeramiikka - Esinehaku

    Hyvää ja toivottavasti myös keväistä viikonloppua!

    keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

    Aarrekartta. Humpuukkia vai avain unelmiin?

    Olen viime vuosina miettinyt, kuinka menneisyytemme muokkaa ihmisen nykyhetkeä ja voisiko nykyhetkessä, Aarrekartan avulla, lisätä elämään onnellisuutta? Ai mikä ihmeen Aarrekartta?

    Aarrekarttaa pidetään unelmien mahdollistajana. Vasta ihmisen antaessa unelmilleen mahdollisuuden tapahtua, voivat ne toteutua. Aarrekartta saattaa olla ikäänkuin sykäys elämässä uuteen suuntaan, apuväline haavetavoitteiden selkiyttämiseen ja ehkä myös konkreettinen unelmien julkituominen, ennen kaikkea ehkä juuri itselle. 

    Huomaan usein haaveilevani monistakin asioista. Osa haaveista tulee, osa menee, osa niistä palaa, osa poistuu ja osa pysyy. Aarrekartta tavallaan auttaa ihmistä muistamaan mistä hän nauttii, millaisia asioita hän arvostaa ja minkälaisia asioita hän haluaa elämässään saavuttaa.

    Internetin ihmeellisessä maailmassa on paljon ohjeita kuinka aarrekartan voi kukin itselleen laatia. Pääpiirteittäin aarrekartta opastetaan laatimaan listana asioista, joista unelmoi. Ihmisen pitäessä unelmat aktiivisena mielessään, alkaa hän hiljalleen tiedostaen tai tiedostamattaan kulkea niitä kohti. 

    En ole mikään elämäntapakouluttaja, mutta voisin kertoa omasta elävästä elämästäni esimerkin aarrekarttamatkasta nykyiselle kotiseudulleni.

    Vuosia sitten haaveilin uudesta alusta. Haaveilin puisesta talosta, omasta pihasta ja lankkulattioista. Olin yhteydessä lukemattomia kertoja erinäisiin virastoihin, ihmisiin ja toimistoihin. Soittelin, kyselin, soittelin kyselin ja ilmoittelin. Näin jälkeenpäin ajateltuna matka ei todellakaan ollut mutkaton, joskaan ei mahdoton (siltä se kyllä välillä tuntui).

    Haaveeni toteutumiseksi tein ennenkaikkea em. selvittämistyötä, mutta tein myös jotain muuta; hankin itselleni pienen aarrekarttakuvan.

    Minulla on aina ollut tapana raksia lehdistä mielenkiintoisia kuvia, artikkeleja ja tarinoita. Raksittuani mielenkiintoiset kuvat ja artikkelit liimaan ne omaan pieneen sisustuskirjaani. Sisustuskirjaani jonka jokaisen kuvan saa itse päättää. Sisustuskirjat ovat toimineet minulle ikäänkuin muistiona kivoista asioista joita näen ja luen. Noihin aarrekarttakuva aikoihin näin jossain sisustuslehdessä kuvan Vallilan Puu-Vallila sisustuskankaasta. Kuvan nähtyäni minun oli pakko saada kankaanpala itselleni. Tuolloin jo mallistosta poistunutta kangasta ei voinut enää kauppaan marssimalla hankkia, mutta onnekseni löysin pienen palan kangasta huutonetin avulla. 



    Olin mielessäni visioinut kankaalle paikan silloisen asuntoni seinältä ja ajattelin, että kankaan avulla voisin aidommin haaveilla elämästä puisessa talossa. Kävi kuitenkin niin, ettei kangas koskaan noussut asuntoni seinälle. Se ei ehkä sittenkään sopinut sisutukseeni, tai sitten ihan vaan jostain muusta syystä. Kankaan loppusijoituspaikka löytyikin siis vaatekaapistani. Aika ajoin kävin kuitenkin kaapissa kuikuilemassa kangasta. Levittelin kangasta, mallasin sitä ja sitten viikkasin sen taas takaisin kaapin uumeniin.

    Jossain vaiheessa (jo epätoivoiselta tuntuneet) yritykseni päästä asumaan puutalomaailmaan tuottivatkin eräs kaunis syysilta suotuisan tuloksen. Sain vihdoin kodin puumökistä! Muistan tuolloin ajattelleeni että VIHDOIN hieno puutalokankaanikin pääsisi arvoiselleen paikalle! No kuinka ollakkaan..ei kangas taaskaan noussut tupani seinälle. Miksikö? - Siksi, koska minulla oli jo ympärilläni pieni puinen maailmani. En tarvinnut sen luomiseksi enää kankaanpalaa. Mahdollistiko kankaanpalan ajoittainen kuikuilu minulle muuton nykyiselle asuinseudulleni? Ehkä? Mene ja tiedä, mutta haluan ainakin vähän uskoa aarrekarttakuvan johdatukseen :) 

    Tänäkään päivänä kankaanpala ei komeile oman asuntoni seinällä, mutta sen sijaan se somistaa muuten melko kolkkoa eteishalliamme. Kangas on nyt ikäänkuin valeikkuna Puutalomaailmaan. Maailmaan, jossa jo olet kun kankaanpalan tuolla seinällä näet.



    Millainen voisi olla sinun aarrekarttasi? Millaisia sinun unelmasi? Ehkä kaikki eivät tarvitse niiden havainnollistamiseen aarrekarttaa, mutta suosittelen sellaisen laatimista kokeilemaan. Raksi vaikka lehdistä sinua miellyttäviä kuvia, sanoja ja artikkeleja. Yhdistä ne yhdeksi suureksi tauluksi ja käy välillä kuikulemassa ja muistuttamassa itseäsi unelmistasi. Joskus, toisinaan ja itseasiassa aika usein, unelmilla on taipumuksena toteutua. 


    Päätös on vasta kaiken alku. Kun ihminen päättää jotain, hän syöksyy voimakkaaseen virtaan, ja virta kuljettaa hänet paikkoihin joista hän ei ollut uneksinutkaan päätöstä tehdessään. 
    - Paulo Coelho. Alkemisti.-








    torstai 2. huhtikuuta 2015

    Virkatun kilpikonnan tarina

    Sain jostain päähäni virkata kilpikonnan. Sellaisen iloisen keltaisen kilpikonnan. Olin suunnitellut mallia mielessäni viime viikot ja nyt vihdoin oli aikaa käsitöille. Tämän mallin ohje (kaikkien mutkien jälkeen) on ihan omasta päästä sovellettu.

    Mitä tarvitset? Virkkuukoukku no.5,5 ja matonkudetta. 

    Kilpikonnasuunnitelmani mukaisesti aloitin työn juuri niin kuin kaikki kerrosvirkkaustyöt aloitetaan. Virkkasin aluksi 6 kjs ja suljin työn ks ympyräksi aloitussilmukkaan + 3 kjs


    Jatkoin virkkaamalla 9 ks ympyrään.



    Käsissäni oli hyvä alku. Hyvä alku monenlaiselle virkkaustyölle, itseasiassa hyvä alku myös pikkukopperoiselle(?!) 

    Tuumin mielessäni pääsiäisen olevan tuloillaan ja toisaalta rumille muovisille taimi-istutusastioille olisi kiva saada ympärille pikkuruiset korit. Kilpikonna-projekti jatkuikin siis korin virkkaamisena. 

    Työ jatkuu...
    Toiselle kerrokselle jokaiseen jokaiseen ed. krs silmukkaan 2 ks
    (yht kerroksella 20 ks).

    Työ jatkuu virkaten 1 ks jokaiseen ed. krs silmukkaan, huom. kuitenkin että joka kerroksella lisätään/kavennetaan työtä hieman.
    3 krs: joka toiseen 1 ks ja joka toiseen 2 ks 
    4 krs: joka kolmanteen s 2 ks
    5 krs: joka neljänteen 2 ks
    6 krs: joka viidenteen 2 ks
    7 krs: 1 ks jokaiseen ed. krs s (ei lisäyksiä)
    8 krs: joka seitsemänteen 2 ks
    9 krs: 1 ks jokaiseen ed. krs s (ei lisäyksiä)
    10 krs: joka kahdeksanteen 2 ks

    Olin niin innoissani koripohjan virkkaamisesta etten malttanut lopettaa. Lopulta pohja alkoi näyttää hieman suurelta. Tällä kertaa jopa liian suurelta niiden taimi-istutusastioiden ruukujen suojuksiksi. Virkatun kilpikonnan sijaan pyörittelinkin käsissäni nyt siis liian suurta korinpohjaa.. 

    Aikani tuumailtua muistin jossain näkemäni idean virkatusta piirakkavuuansuojuksesta. 
    Aikeissani oli ollut virkata ko. piirakkavuuansuojus joten päätin, että sehän tehdään sitten nyt! 

    Hain keittiönkaapista piirakkavuuan ja tällä kertaa ilokseni havaitsin työn olevan likimain vuuan kokoinen. 

    Virkkasin vielä muutaman kerroksen seuraavasti: 
    11 krs: 1 ks jokaiseen ed. krs s
    12 krs: 1 ks jokaiseen ed. krs s
    13 krs: joka yhdeksänteen 2 ks






    Reunan virkkaaminen: 
    Virkkasin jokaisen ed. krs sisempään silmukkaan 1 ks. Jatkoin virkkaamista samalla tavalla koko kierroksen. Virkkaamalla vain siempään silmukkaan saat kopperoisen reunan ikään kuin `nousemaan`.



    Seuraavalla reunakerroksella virkkasin normaalisti 1 ks jokaiseen ed. krs silmukkaan (ei enää niihin sisempiin silmukoihin, vaan normaalireunavirkkauksena). Levensin reunaa (kurtutti ikävästi liikaa sisäänpäin) virkkaamalla joka toiseen edell. krs s 1 ks ja joka toiseen 2 ks.



    Kahvat
    Toisen reunakerroksen virkattuani virkkasin vielä kolmannen ks kerroksen. Erona aiempaan kerrokseen laskin aluksi työn kokonaissilmukat. Sain tulokseksi 90 s. Jaoin kokonaismäärän kahdella = 45s. Työn keskikohdaksi voisi näin ollen ehkä ajatella 35:nnen, koska kahvaa varten tarvittaisiin 10 s `väli`. Virkkasin kahvakierroksella aluksi 35 ks ja sen jälkeen reunasta irrallisena (samalla langalla joka työssä kiinni) 11 kjs. Käännyin työssä takaisinpäin ja virkkasin ketjusilmukkajonolle vahvistuskerroksen (10 kjs). 



    Kuvat ovat hieman harhaanjohtavia, koska virkkaus tehdään työssä kiinni eikä erillisenä. En vaan tajunnut ottaa kuvaa virkatessa.

    Kiinnitin juuri virkatun kahvan reunan 45:teen s. Jatkoin reunan virkkaamista 35s verran ja tein samanlaisen (reunasta "irrallisen") 11 kjs jonon, jonka vahvistin taas peruuttamalla takaisin jonon alkuun.

    Nyt joku saattaa ihmetellä kuinka kahvan muka saa kummastakin päästä työhön kiinni? (vahvistuskerroshan palauttaa virkkauksen kahvan alkupäähän, ei kiinnityskohtaan). Minäpä kerron: virkattuasi vahvistetun kahvan olet siis taas kiinni reunassa, kahvan alkupäässä. Virkkaa nyt niihin 10:nnen välisilmukkaan (tavallaan kahvan alla) 9 s. 10:nnen kohdalla nappaa irrallinen kahva mukaan työhön ja kiinnitä se muutamalla ks reunaan kiinni. Olipas monimutkainen selitys. Toivottavasti siitä saa jotain selkoa ja jos ei, aina saa kysyä! :) 

    No..Tällä kertaa ei tullut virkattua kilpikonnaa eikä taimiruukunsuojusta. Tuli virkattu piirakkavuuansuojus! 



    Toiminee omassa virassaan tai sitten vaikka tuikkujen aluslautasena.




    Lopuksi muutama vinkki työskentelysi helpottamiseksi: 
    • merkitse kerroksen aloituskohta jollain, esim. pujottamalla lanka kohtaan josta kerros on alkanut. Helpottaa huomattavasti työskentelyä kun ei tarvitse kokoajan laskea montako silmukkaa milläkin kerroksella kokonaisuudessaan on.
    • niille joille nämä virkkaustermit eivät niin tuttuja muutama selvennys: s = silmukka, kjs = ketjusilmukka, ks  = kiinteä silmukka.Hyvät kuvalliset ohjeet silmukoiden opettelemiseen     löydät esim. Novita - Opi virkkauksen lyhenteet ja perussilmukat
    • muista venytellä! Virkkaaminen ON Koukuttavaa ja saattaa viedä mukanaan. Itse saatan jumittua samaan asentoon pitkiksi ajoiksi ja lopulta on niin valmis työ kuin koukkuselkäkin! :)



    Ihanaa kun on muutama päivä ylimääräistä lomaa. Aikaa vaan olla, aikaa loikoilla, aikaa puuhailla ja tehdä vaikka lisää käsitöitä!

    Toivotan kaikille oikein rentouttavaa ja Hyvää Pääsiäistä! :)

    P.s. Jos Pääsiäisenä mielesi tekee kirppuilla, Helsingissä olisi ainakin: 
    • Kaapelitehtaalla kirppismaraton 3-6.4.2015 klo 12-17.00
    • Malmintorin kirppis 5-6.4.2015 klo 8-14.00
    Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...