Aarrekartta. Humpuukkia vai avain unelmiin?

Olen viime vuosina miettinyt, kuinka menneisyytemme muokkaa ihmisen nykyhetkeä ja voisiko nykyhetkessä, Aarrekartan avulla, lisätä elämään onnellisuutta? Ai mikä ihmeen Aarrekartta?

Aarrekarttaa pidetään unelmien mahdollistajana. Vasta ihmisen antaessa unelmilleen mahdollisuuden tapahtua, voivat ne toteutua. Aarrekartta saattaa olla ikäänkuin sykäys elämässä uuteen suuntaan, apuväline haavetavoitteiden selkiyttämiseen ja ehkä myös konkreettinen unelmien julkituominen, ennen kaikkea ehkä juuri itselle. 

Huomaan usein haaveilevani monistakin asioista. Osa haaveista tulee, osa menee, osa niistä palaa, osa poistuu ja osa pysyy. Aarrekartta tavallaan auttaa ihmistä muistamaan mistä hän nauttii, millaisia asioita hän arvostaa ja minkälaisia asioita hän haluaa elämässään saavuttaa.

Internetin ihmeellisessä maailmassa on paljon ohjeita kuinka aarrekartan voi kukin itselleen laatia. Pääpiirteittäin aarrekartta opastetaan laatimaan listana asioista, joista unelmoi. Ihmisen pitäessä unelmat aktiivisena mielessään, alkaa hän hiljalleen tiedostaen tai tiedostamattaan kulkea niitä kohti. 

En ole mikään elämäntapakouluttaja, mutta voisin kertoa omasta elävästä elämästäni esimerkin aarrekarttamatkasta nykyiselle kotiseudulleni.

Vuosia sitten haaveilin uudesta alusta. Haaveilin puisesta talosta, omasta pihasta ja lankkulattioista. Olin yhteydessä lukemattomia kertoja erinäisiin virastoihin, ihmisiin ja toimistoihin. Soittelin, kyselin, soittelin kyselin ja ilmoittelin. Näin jälkeenpäin ajateltuna matka ei todellakaan ollut mutkaton, joskaan ei mahdoton (siltä se kyllä välillä tuntui).

Haaveeni toteutumiseksi tein ennenkaikkea em. selvittämistyötä, mutta tein myös jotain muuta; hankin itselleni pienen aarrekarttakuvan.

Minulla on aina ollut tapana raksia lehdistä mielenkiintoisia kuvia, artikkeleja ja tarinoita. Raksittuani mielenkiintoiset kuvat ja artikkelit liimaan ne omaan pieneen sisustuskirjaani. Sisustuskirjaani jonka jokaisen kuvan saa itse päättää. Sisustuskirjat ovat toimineet minulle ikäänkuin muistiona kivoista asioista joita näen ja luen. Noihin aarrekarttakuva aikoihin näin jossain sisustuslehdessä kuvan Vallilan Puu-Vallila sisustuskankaasta. Kuvan nähtyäni minun oli pakko saada kankaanpala itselleni. Tuolloin jo mallistosta poistunutta kangasta ei voinut enää kauppaan marssimalla hankkia, mutta onnekseni löysin pienen palan kangasta huutonetin avulla. 



Olin mielessäni visioinut kankaalle paikan silloisen asuntoni seinältä ja ajattelin, että kankaan avulla voisin aidommin haaveilla elämästä puisessa talossa. Kävi kuitenkin niin, ettei kangas koskaan noussut asuntoni seinälle. Se ei ehkä sittenkään sopinut sisutukseeni, tai sitten ihan vaan jostain muusta syystä. Kankaan loppusijoituspaikka löytyikin siis vaatekaapistani. Aika ajoin kävin kuitenkin kaapissa kuikuilemassa kangasta. Levittelin kangasta, mallasin sitä ja sitten viikkasin sen taas takaisin kaapin uumeniin.

Jossain vaiheessa (jo epätoivoiselta tuntuneet) yritykseni päästä asumaan puutalomaailmaan tuottivatkin eräs kaunis syysilta suotuisan tuloksen. Sain vihdoin kodin puumökistä! Muistan tuolloin ajattelleeni että VIHDOIN hieno puutalokankaanikin pääsisi arvoiselleen paikalle! No kuinka ollakkaan..ei kangas taaskaan noussut tupani seinälle. Miksikö? - Siksi, koska minulla oli jo ympärilläni pieni puinen maailmani. En tarvinnut sen luomiseksi enää kankaanpalaa. Mahdollistiko kankaanpalan ajoittainen kuikuilu minulle muuton nykyiselle asuinseudulleni? Ehkä? Mene ja tiedä, mutta haluan ainakin vähän uskoa aarrekarttakuvan johdatukseen :) 

Tänäkään päivänä kankaanpala ei komeile oman asuntoni seinällä, mutta sen sijaan se somistaa muuten melko kolkkoa eteishalliamme. Kangas on nyt ikäänkuin valeikkuna Puutalomaailmaan. Maailmaan, jossa jo olet kun kankaanpalan tuolla seinällä näet.



Millainen voisi olla sinun aarrekarttasi? Millaisia sinun unelmasi? Ehkä kaikki eivät tarvitse niiden havainnollistamiseen aarrekarttaa, mutta suosittelen sellaisen laatimista kokeilemaan. Raksi vaikka lehdistä sinua miellyttäviä kuvia, sanoja ja artikkeleja. Yhdistä ne yhdeksi suureksi tauluksi ja käy välillä kuikulemassa ja muistuttamassa itseäsi unelmistasi. Joskus, toisinaan ja itseasiassa aika usein, unelmilla on taipumuksena toteutua. 

Päätös on vasta kaiken alku. Kun ihminen päättää jotain, hän syöksyy voimakkaaseen virtaan, ja virta kuljettaa hänet paikkoihin joista hän ei ollut uneksinutkaan päätöstä tehdessään. 

- Paulo Coelho. Alkemisti.-

Öisin on kristallinkirkasta

Kauan sitten käsiini ajautui viisihaarainen vaatimaton kattovalaisin sekä ruma kristallikruunu. On itseasiassa sääli etten tuolloin ottanut kristallisesta rumiluksesta kuvaa, koska nyt jälkeenpäin olisi ollut kiva katsella mistä lähdettiin.

Olin noihin aikoihin myös pitkään haaveillut kristallikruunusta, mutta tämä käsiini ajautunut rumilus ei tosiaan tyydyttänyt tarvettani. Vaikka kristallikruunun runko oli ruma, oli se täynnä ihanasti valossa kimaltelevia kristallinpalasia. 

Vanha harakka näki tilaisuutensa tulleen ja nyppi kristallit rumasta kehikosta talteen. Josko niille jotain käyttöä joskus keksisi - ajattelin..




Eräänä yönä tuijottelin kimaltelevia kristallinpalasia ja katossa roikkuvaa vaatimatonta viisihaaraista kattovalaisinta. 

Öisin nämä ideat aina syntyvät. Yöt vaan on parasta aikaa kaikkeen luovaan; opinnäytetyön kirjoittamiseen, sisustuksen uusimiseen, huonekalujen siirtelemiseen, ompelemiseen, virkkaamiseen, puutarhanhoitamiseen.. You name it! (Usein) Öisin täällä kaikki tapahtuu!

Rumasta kehikosta irroitusoperaation jäljiltä osaan kristallipaloista oli jäänyt pieniä ripustuslankanöpöjä. Niissä palasissa joissa niitä ei enää ollut, lisäsin sellaiset metallilangasta naksien ja taitellen. Pikku hiljaa, yön pimeydessä palasista yksi, toinen ja kolmas nousivat vaatimattomaan viisihaaraiseen kattovalaisimeen. 

Hetken kuluttua vaatimaton kehikko alkoi vaikuttaa unelmoimaltani Kristallikruunulta! Eihän se nyt mikään Turun kristallin valmistama valaisin ole, mutta minun puupirttiini oikein passeli. 

Siellä se on siitä saakka nököttänyt. Entinen vaatimaton viisihaarainen kattovalaisin kristallihöysteellä.

Ensi viikolla alkaa siementen kylväminen. En malttaisi millään odottaa että saan käpälät jo taas multaan! 

Ai niin! Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä Bloggaukseni vierailusta Katin Sisustusnavetalle sai huomiota myös Navetan kotisivuilla :))))

 Voih, pikku-Nokula :)

Katin Sisustusnavetalla

Takana on aarreviikonloppu. Aarreviikonloppu monestakin eri syystä. 

Sain viettää viikonloppua rennosti, huolettomasti, aina lämpimästi vastaanottavan serkkupoikani ja hänen perheensä luona. Koirat saivat kirmata pitkin peltoja, näimme hevosia, pikkuisia lapsosia ja lukemattomia kirpputoreja :)

Tulin kertomaan yhdestä tämän hetken suosikkikirpputoristani, Katin Sisustusnavetasta. 

Oletteko käyneet? Jos ette, suosittelen! Katin Sisustusnavetta sijaitsee Nummelan Lankilassa, nimensä mukaisesti vanhassa navettarakennuksessa. 

Toimintaa pyörittää iloinen ja ystävällinen Kati itse. 

Vieraillessani navetalla jututin Katia tovin ja kuulin kuinka idea sisustusnavetan perustamisesta on aikanaan saanut alkunsa. 

Parikymmentä vuotta sitten Kati perheineen osti vanhan maatilan, jonka mailla ko. Sisustusnavettarakennus sijaitsee. Kati oli pohdiskellut navetan tulevaa käyttötarkoitusta ja lopulta pohdinta jalostui liikeideaksi. Intohimoinen sisustaja oli kiinteistönvälittäjä-uransa aikana havainnut, että ihmisillä on valtava määrä itselleen turhaa, mutta silti kivaa tavaraa. Kierrätys, navettarakennuksen uusi elämä ja selkeä tilaus sisustuskirpputorille toivat lopulta Katin ja sisustusnavetan tähän hetkeen. 

Sisustusnavetta täyttää tänä vuonna 5-vuotta ja sen toiminta on hiljalleen laajentunut kirpputorin lisäksi myös viljelypalstavuokraukseen, puusepänverstas- ja verhoilupalveluihin. 

En ehkä itse kutsuisi sisustusnavettaa perinteiseksi kirpputoriksi. Navetta on ennemminkin jotain antiikkitavarakaupan ja kirpputorin väliltä. Se on hyvin persoonallinen, kauniilla maulla sisustettu suloinen vanhan käyttötavaran myymälä. Kunnostetut lehmänpilttuut toimivat myyntiloosseina, jotka suorastaan kirkuvat vierailijaa hypistelemään toinen toistaan ihanampia esineitä ja astioita. Astiafriikille (kuten itse) paikka on suorastaan Hurmio (vai oliko se sitten turmio) :)

Tavaroiden esillepano on hyvällä maulla houkuttelevaa, tyylikästä ja inspiroivaa. Vaatteita et navetalta löydä ollenkaan. Navetan toiminta-ajatus on pyhitetty  antiikisten, talonpoikais-ja maalaisromanttisten käyttöesineiden myynnille. Joukosta löytyy suomalaista posliini- ja lasidesigniä sekä jonkin verran käsitöitä. Jokaiselle jotakin -sanoisin.

Sen lisäksi että olen ostanut navetalta ihania käyttöesineitä, olen myös saanut sieltä kun repullisen ihania sisustusideoita!

Kaiken kauneuden kruunaa kohtuullinen hinnoittelupolitiikka. Hinnat Katin sisustusnavetalla pyritään pitämään maltillisena, jotta jokaisella vierailijalla olisi halutessaan mahdollisuus  ostaa mukaansa edes jokin pieni matkamuisto. 

Kiitosta voinen myös antaa ystävällisestä ja asiakaslähtöisestä palvelusta. Sillä aikaa kun me aikuiset hypistelimme navetan aarteita, Kati leikitti seurueemme viisi kuukautista matkaajaa.

Alakerran kirpputorin lisäksi Navetan vintillä on aarteiden ihmemaa. Tarina kertoo vintillä pidetyn tanssiaisia, häitä ja muita juhlia. Asiakkaan tarpeiden mukaisesti aarre-antiikkiaitta muuntautuu niin tanssi- ja/tai esiintymislavaksi tai vaikka satakuntahengen pitopöydäksi. Jos et juhlia ole järjestämässä, voinet kuitenkin hetken nauttia maalaismaisemista navetan talonpoikais-rokokoo-menneen-maailman-tunnelmaista, vetää rauhassa henkeä ja vaan ihailla hetken kaikkea näkemääsi.

Jos vielä uskallat, Suosittelen lämpimästi piipahtamaan navetalla! Hyvää alkanutta viikkoa! :)

Kotisivu ja tarkemmat sijaintitiedot löydät: Katin sisustusnavetta

Virkattuja lyhtyketjuja

Aikaa on taas vierähtänyt viimeisestä bloggauksestani. Monet kerrat se on ollut ajatuksissani, mutta aina on puuttunut jotain; aikaa, ideoita, kuvia tai ihan vaan inspiraatiota. Tänään on vähän kaikkea.

Syyssateet piiskaavat kaupunkia ja pellit kolisevat kotoisasti sateen hakatessa puutalon kattoon. Luonnon talviunille siirtyminen ja ilmojen viileneminen pakottavat valmistelemaan pihaa myös talviteloille. Pelargoniat on siirretty talvehtimaan kellariin, puutarhakalusteet kannettu pois ja sipulit istutettu lehtivaippojen alle odottamaan sitten taas joskus saapuvaa kevättä. 

Kuullostaa kalmalta. 

Sitä se ei kuitenkaan ole, eikä tarvitse olla, sen päätin ja niinpä pihaa on vaan täytynyt alkaa valmistella sääolosuhteita mukaillen.  

Olen naapurinnani kanssa puuhastellut, suunnitellut, istuttanut ja ihastellut pihaamme. Itseasiassa oon huomannut, että olen saanut siitä uuden harrastuksen, "Pihalla pyörimisen". 

En muista koska olisin viettänyt näin paljon aikaa pihalla, ulkona, puuhastellessa, suunnitellessa ja ennen kaikkea toteuttaessa! 

Piha on kokenut aikamoisen muodonmuutoksen sitten kesän. Istutuksia on siirrelty, lyhtyjä hankittu ja mikä parasta lehtikomposti rakennettu! Yhteistuumin aloimme surkuttelemaan maahan putoavien lehtien kohtaloa jätelavalla. Jotenkin ajatus keväällä mahdollisesti maatuneista lehdistä alkoi houkutella enemmän, kuin se että kelpo maa-ainesta vietäisiin jätelavalla pihastamme pois. 

Nooo, tuumasta toimeen ja toimesta kuormalavojen haalimiseen. Saimme kompostiin tarvittavat neljä kuormalavaa naapurikorttelin ystävälliseltä mieheltä, joka kuuli tarpeestamme. Ei sitten muuta kun kuormalavat pihaan ja ystävällisen tee-se-itse-mies ystäväni avustuksella lavoista akkuporakoneella lehtikompostiksi. 
Siinä se nyt komeilee, meidän oma lehtikomposti!

Itseasiassa ei ole hajuakaan kuinka tuollaista tulisi hoitaa, mutta olkoon se nyt siinä pienenä kokeena. Luin netistä, ettei vaahteranlehti maadu kovin hyvin tai ainakin, että sen maatumisprosessissa saattaa mennä pitkänkin aikaa..Pihamme puuthan ovat käytännössä vain vaahteroita. Jouduttaaksemme siis maatumisprosessia lehdet on nyt aseteltu kompostiin kerroksittain, lisäten väliin risuja ja multaa. Kiirehän meillä ei ole, mitä nyt vuoronperään ollaan kuikuilemassa "JOKO siellä on jotain tapahtunut!" :D Tuloksia jäämme siis odottamaan tuonnempana..

Takaisin pihaan ja sen talviteloille valmisteluun. Ostin muutama viikko sitten nettikirpputorilta pieniä valkoisia lyhtyjä. Kaikille niille muuten, jotka eivät siis vielä käytä em. kanavia suosittelen, ettette alakaan käyttää. Niihin(kin) nimittäin jää KOUKKUUN ! Kaikki illat menee uusia tarpeita tyydyttäessä, tavaraa viedessä tai hakiessa. No ei, kirpputoreilu on kiva tapa päästä eroon joutavasta tavarasta ja näköjään myös mahtava tapa haalia uutta kamaa vanhan tilalle :) Uusi harrastus sekin?

Ostin siis viisi valkoista pientä lyhtyä. Kuistilla oli kuin tilauksesta valmiiksi nakuteltuna muutama naula, jotka ohjasivatkin olemassaolollaan lyhdyille niiden tulevan sijoituspaikan. Mitään roikottamiseen tarvittavia välineitä ei luonnollisestikaan ollut ja pelkkä langalla ripustaminen tuntui hieman köykäiseltä. 

Voi aah, nyt pääsen hehkuttamaan suurta innoittajaani, virkkauksen edelläkävijää Käpyläläistä Molla Millsiä ! Molla on ammatiltaan käsityöläinen ja julkaisi tänä vuonna lopputyönään Virkkuri-kirjan. 

Uskallan väittää, että jokaisen Tosi-Virkkaajan hyllystä tulisi löytyä kyseinen opus. Kirja tarjoilee toinen toistaan ihanampia ideoita ja ohjeita arkikäyttöön sopivista virkkuutöistä. Itse olen jo toteuttanut kirjasta useitakin ihania ohjeita. 

Kuinka ollakaan, Mollan kirjan ideat eivät pettäneet tälläkään kertaa. Pähkäillessäni lyhtyjen ripustamiseen sopivaa menetelmää, muistin ohjeen ketjujen virkkaamiseen. 
Hetki sitten vielä muuten pällistelin, kuka tarvitsee virkattuja ketjuja mihinkään?
Nyt voinen kertoa. Minä. Lyhtyjen roikottamiseen.

Kotikin valmistautuu talveen. Tarkoituksellisesti en sano jouluun, sillä en (muka) pidä joulutilpehööristä. Noin viikko sitten kodin talvisisustuksenvaihdon yhteydessä päätin kokeilla kesällä ostamiani jouluvaloja.

Kyllä, ostin jouluvalot kesällä.
Nyt ne palavat ikkunassani joka ilta, päivä ja iltapäivä. 
Arjen pientä Grumeluuria rakastavana en tietenkään voinut tyytyä tavallisiin lamppuihin, vaan jouluvalotkin pitivät olla pienoiskristallikruunuja :)

Viimeiseksi, muttei suinkaan vähäisimmäksi vaivutaan taas hetkeksi syyshorrokseen. Ystäväni Karvakuono näyttäköön mallia.