lauantai 3. toukokuuta 2014

Grillin uusiokäyttö vol II

Pientä takatalvea näyttää pukkaavan puumaailmassa. Ehdin jo hetken miettiä pulkan noutamista kellarista, mutta ei kai kai sentään, luonto kiittää tai allergikkojen luulisi ainakin :) 

Sain kuitenkin ennen takatalvea napattua pari kuvaa vanhan kaasugrillin uusiokäytöstä ja tulin nyt kertomaan siitä. Tänä keväänä päätimme, että vanha grilli saa siirtyä ajasta ikuisuuteen ja uuden on aika saapua. Ajasta ei kuitenkaan menty ikuisuuteen, ainakaan vielä, vaan totean jälleen Kierrätyksen kunniaan ja sen, että Mitään ei saa heittää pois :)

Kerroin viime postauksessani kukkakylpylästä, joka syntyi vanhan grillinrungon irti ruuvatusta grillauspesästä. Grillauspesästä jäi jäljelle kehikko rullilla ja osa liekinheittimen sijaa. 
Hetken pähkäilyn jälkeen runko sai päälleen kellarin lattioilla lojuneen terassilaatanpalan ja AVOT! Uudelle grillille syntyi kaivattu apupöytä.


Apupöytää voi näppärästi siirrellä paikasta toiseen sen alla olevilla pyörillä. Huomaa myös grillin alla vanhoista kuormalavoista rakennettu terassi ja niiden päällä itse virkattu matto <3



Uuteen kaasugrilliin ei lämpökiviä tarvitse, joten ne jäivät nyt vaille käyttötarkoitusta... Mihinköhän niitä voisi hyödyntää?


Yllä kuva oranssilla srayatusta grillipesästä, joka nyttemmin toimii iloisena kukkakylpylänä.



Vanha liekinheitin oli melko kulahtanut ja ruosteinen. Pinta juuri täydellisen rosterinen, jotta siihen voi liiduilla kirjoittaa tervehdyksiä itselleen tai pihan vierailijoille.

Mitään ei siis todellakaan kannata heittää pois. Ei tarvinnut investoida uuteen apupöytään ja tuli vielä aika melko käytännöllinen ja ihan asiallisen näköinen. 
Minigrillaajille apupöydässä on vielä grillin nämiskätkin tallella, jos haluavat leikkiä pikkuisia grillimaistereita. 


Palataan taas pian ja uskotaan Kesään. Sieltä se vielä saapuu :)


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Aurinkoiset aamut omassa pihassa #happydays

Tulin pikaisesti hehkuttamaan aurinkoisia aamuja, päiviä ja aamupäiviä. Kupponen kahvia ja auringon säteitä nauttimaan <3 

Alla olevassa kuvassa kukkasalkku. Aika random-idea tuo on ja saattaa ehkä vaatia vielä pientä idean jalostamista, mutta onhan se todellinen väripilkku pihassamme. 

Idea kukkasalkkuun syntyi vähän niinkuin vahingossa pohtiessamme, mitä tekisimme vanhalle grillille ja kuinka sen osia voisi hyötykäyttää muutenkin kuin kaatopaikan jätteenä. Kyseessä siis todella vanha kaasugrillin laatikko, huomanet varmaan tuon pihvien kurkkausikkuna tuossa päällä. Maalasimme grillilaatikon sisuksen oranssilla spray-maalilla ja laatikon päälle viriteltiin vanhasta kirjahyllystä ylijäänyt hyllylauta. Toiminee nyt kukkien aurinkokylpyalustana. 



Piha on vielä pikkaisen kalju, ruoho on aivan surkea ja eikä kasvillisuuttakaan juurikaan ole havaittavissa. Muutama sinnikäs silmu on saapunut aidan vierus pensaisiin ja jos oiken tarkkaan katsot, saatan nähdä yhen valkoisen kukkasen pihakaluston oikealla puolella :) Kyllä se tästä, kesä on tulossa ja se on varma. Kerron myöhemmin mitä teimme vanhan kaasugrillin muilla osilla, pysy kuulolla!


lauantai 19. huhtikuuta 2014

Keinutuolin kunnostaminen

Tämä kiikkutuoli vanhus päätyi minulle pienen vanhingon ja onnellisen yhteensattuman johdatuksena. Sain jostain päähäni muutama kuukasi sitten, että minun on saatava keinutuoli ja niinpä sellaista täytyi välittömästi alkaa metsästää. 

Kiikkujahan on kovin paljon erilaisia ja kokoisia. Kotini ei ole mikään pienen pieni, muttei myöskään suuren suuri, joten sanomattakin oli selvää, ettei sellainen kaksimetriä joka suuntaan tilaa tarvitseva yksilö voisi kotiini muuttaa. 

Kiikun metsästämisen aloitin tori.fi:stä josta löytyykin uskomattoman paljon, helpolla ja nopeasti. Toristä löydät lähes kaiken mitä ikinä tarvitset, olet tarvinnut ja mitä et tarvitse. Olin itseasiassa jo lähes ostanut yhden (ilmoituksen mukaan eduskunnassa aikanaan palvelleen) ihanan hyvin hyvin erikoisen kiikun jostain Kangasalan takaa (äläkä kysy kuinka olin autottomana suunnitellut sen sieltä itselleni noutaa..) kun tämä punainen Sirotar osui silmääni. 

Onnen ja sattuman kautta kiikun myyntipaikaksi oli ilmoitettu lähikaupunginosani ja mikä parasta, myyjäkin sattui olemaan nuoruudentuttuviani. 

Paniikissa lähetin heti viestiä myyjälle ja tiedustelin kiikun mahdollista saatavuutta. Onnekseni ei kukaan ollut häntä vielä omakseen lunastanut ja niinpä sovimme kiikun muuttamisesta puutalomaailmaani. Hyvä kauppa, kotiinkuljetuksen ja kannotkin sain kaupan päälle :)


Puinen ystäväni Sirotar (joksi häntä nyt voisimme kutsua) oli melko...no..melko Räväkkä. Käytän sisustuksessani paljon värejä, mutta Sirotar paini väritykseltään jo ihan omassa sarjassaan. Sähäkän värin lisäksi istuinosankangas oli melko aikansa nähnyt, joten tuumasin senkin vaativan päivittymistä 2000-luvuille.

Sirottaren kunnostustuunaus:


Käsittelin kiikun kauttaaltaan ensin Mirox P 100 karkealla hiomapaperilla. Hiontahommissa kannattaa olla ne hanskat kädessä ja jokin palikka hiomapaperin ympärillä, jotta ei raasta nahkaansa. Punainen maali oli melko tiukassa ja hionnassa menikin oma tovinsa jotta kiiltävästä punaisesta maalista sai mattapintaisen, enemmän puunpintaisen olemuksen esille. 
Tällä kertaa hoidin hiontahommat (aikaisemmasta hiontapöly savotasta oppineena) varastollamme, en siis keittiönlattiallani.


Hionnan päätteeksi Sirotar näytti tältä. Jos aavistuksenkin olisin enemmän punaisen ystävä, olisi hän voinut itseasiassa olla melko kaunis ihan näinkin. Päädyin kuitenkin siihen, että jotta se sopisi sisustukseeni, niin olisi hänen värinsä oltava jotain hieman hillitympää.

Hiontahommien päätteeksi kävin vielä koko kiikun läpi nihkeällä rätillä saadakseni pahimmat hiomapölyt pois maalauksen tieltä.
Pohjamaalasin Sirottaren kertaalleen öljypohjaisella maalinjämällä, jonka jälkeen sudin kuivuneen pohjan päälle uuden lookin antiikin vaaleanruskeasävytteisellä kalustemaalilla. En maalannut kiikkua ihan kaikkialta, koska mielestäni oli ihan hauskakin ajatus että esineessä näkyy osa sen historiaa. Kaikki liikkuvat ja kiikkuvat osat toki, mutten kiikkujalkojen alta, enkä istuimen alarimoilta.

Sirotar vaati kaksi maalauskäsittelyä, jonka jälkeen se oli kuin uusi <3 Ikeasta hankkimani pallokuosivillitys-aikanani hankkima sisustuskangaskin löysi vihdoin käyttötarkoituksen.


Huomaa pikkuiset töppöjalat edessä <3



Sirottaren edustalla keimailee Laitala Huonekalun valmistama kampauspöydän rahi. 

Niille jotka Laitalan kalusteita eivät vielä tunne pieni tietoisku: 
- Perustettu vuonna 1932. 
- Perustajana toimi Toivo Laitala, jonka isä toimi arvostetun Tillanderin palveluksessa kultaseppänä. Sanotaan, että isän "harakkavainun" kautta Toivokin ehkä löysi tiensä arvokalusteiden maailmaan. Toivo kävi Jurvassa "arvotavaran" valmistuskurssin vuosina 1925-1926, jolloin oppi valmistamaan eri tyylisuuntaisia kalusteita kuten mm. rokokoo, kustavilais, ja empire.
- Raaka-aineinaan Laitala Huonekalu Oy käyttää kotimaista kestävää ja kaunissyistä koivua, sekä muita hyväksi kokemiaan materiaaleja. 
- Laitalan kalusteita viimeistelevät ammattitaitoiset veistäjät 
- Kotimaanmyynnin lisäksi myös paljon vientikauppaa
Lähde: http://www.laitala.com/huonekalut/historia

Itselleni tuolla kampaustuolilla on erityinen tunnearvo koska olen saanut sen äidiltä, mutta tunnearvon lisäksi se vielä on kaunis kuin karkki <3



Kyllä nyt kelpaa kiikussa istuskella ja virkkailla.
 Mitä pidätte sirottaresta? :)

Tulppaaneja ja aamukahvia #happydays


Mustikkarahka, tulppaanit, tummakahvi, pino lukemista odottavia sisustuslehtiä ja kiireetön aamuhetki <3

perjantai 18. huhtikuuta 2014

100 happydays

Tänään on 18.4.2014. Ei mikä tahansa perjantai, vaan pitkäperjantai. 
Tänään olen lomalla. Sen lisäksi, että päivää kutsutaan pitkäksi on se myös monelle (itseni mukaan lukien) viikon viimeinen päivä ennen viikonloppua. Tässä perjantaissa on myös jotain muutakin erityistä, etenkin minulle. 

Olen seurannut Sosiaalisessa mediassa ystävieni ihastuttavia päivityksiä kampanjassa #100happydays. Kuka on käynyt brunssilla, kuka kuntosalilla, kenelle onnen tuo vanhat elokuvat tai vaikka pizzan puolikas. Aivan ihastuttavan sulostuttava kirjoitus oli myös eräällä, jonka jälkikasvu oppi kävelemään yhtenä suurena päivänä.


100happydays-kampanjan lisäksi minut on haastettu myös arkihaastekamppanjan. Haaste kestää yleensä viisi päivää, jolloin tulee ottaa viisi kuvaa hyvästä arjesta. Niissäkin kuvissa ja tarinoissa on käyty elokuvissa, ravintoloissa ja ystävien kanssa bailaamassa.

Aluksi en oiken pitänyt koko haastekampanja-ajatuksesta, mutta mitä enemmän olen nähnyt ihmisten ammentavan onnea arkipäiväisistä tapahtumistaan, sitä enemmän tajuan miten paljon myös itselläni sellaisia hetkiä on.

Tänään on siis pitkäperjantai, 18.4.2014. Tänään on myös tasan 100 päivää siihen kun täytän 30-vuotta. Ei lähdetty teiniangstisena, ei onnellisena marokon matkaajana eikä kaks-seiska rokkarikerhon mukana. Ei olla itseasiassa olla menossa minnekään, paitsi ehkä eteenpäin.


Tartun siis haasteeseen! Aion löytää elämästäni sadan päivän ajan minut onnelliseksi tekeviä asioita, ihmisiä, paikkoja, tilanteita, tavaroita, hetkiä ja kokemuksia. Aion myös aika ajoin kertoa teille niistä lukijani. 


Alakulo ja asioista murehtiminen on jotenkin kuin sisäänrakennettuna meihin, eikä niiden fiilisten eteen usein edes tarvitse ponnistella. En nyt sano ettäkö apatia olisi valloillaan, mutta todistetustihan me tartumme herkemmin negatiivissävytteisiin energiavoimavarojamme syöviin asioihin, kun niihin jotka puolestaan voimauttaisivat meitä. 

En lupaa tulla joka päivä teille onnestani kertomaan, mutta katsotaan kuinka kauan aikaa kuluu, ennenkun olen saavuttanut tämä maagisen 100happydays. Onni taitaa loppujen lopuksi olla lähempänä kun muistammekaan?  Pitäisiköhän itselleen siis esittääkin kysymys: "Ooksä muistanu olla Onnellinen tänään?"

Olkoon tämä taistelu orastavaa kolmenkympin kriisiä vastaan! 
En suostu taipumaan kriisille, vaan pyrin olemaan onnellinen. Edes hetken joka päivä, Kaikki loppuelämäni päivät.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kävin faceliftissä

Vierailin tänään Helsingin kaupungintalon Virka Galleriassa, jossa avattiin Valokuvaajatar Mustapään näyttely Helsinki Facelift.

Mediatiedote näyttelystä avaa tausta-ajatusta kuvasarjan synnylle:





Lähde: http://oppisoppi.virka.fi/fi/galleria/tiedotusvalineille/926-helsinki-facelift-soili-mustapaan-valokuvia-164-2552014

Oman kokemani ja näkemäni perusteella näyttelyyn päätyneet kahdeksantoista kuvaa todella kätkivät sisäänsä kukin oman tarinansa, persoonansa ja kokemuksensa.

En malta olla kertomatta yhdestä minuun vaikuttaneesta valokuvasta, jossa kuvausympäristönä on hyvin tavallinen helsinkiläinen juna-asema. Juna-aseman penkillä, hieman hämmentyneenä istuu Ortodoksi-Isä.  Isä vaikuttaa hieman uupuneelta. Ehkä väsymys juontaa kaikesta siitä mitä hän on matkoillaan nähnyt, kuullut ja kokenut. Kuvan taustatapahtumat tuntuvat liikkuvalta, vaikka valokuvassahan tilanne ikuistetaankin yhteen ohikiitävään hetkeen. Isän toisella puolella istuva naiskaksikko jakaa arkipäiväisiä tapahtumiaan, kun taas toisella puolella rennossa olemuksessaan istuvat kaksi tummaa miestä. Kuva huokuu arkista, samaa aikaa kiireistä ja jotenkin sellaista arki-arvokasta tunnelmaa. Uskallan jopa väittää, että pystyin melkein jo kuulemaan korvissani sen "Seuraava juna Turkuun lähtee raiteelta.." 

Sen lisäksi että kuva elää (ainakin minun mielikuvassani) edustaa se myös hyvin monikulttuurista ja lempeästi hyväksyvää ilmapiiriä. 

Isä, joka on kuvan päänäyttelijä, onkin yht`äkkiä ainut joka ei kuulu joukkoon, ja toisaalta samaa aikaa ainut, joka edustaa kaikkea sitä, mikä kaikkia kuvan henkilöitä yhdistää - Heillä kaikilla on usko. Siihen mihin kukin kuvassa esiintyvä henkilö uskoo, en ota kantaa, mutta uskoisin sen ainakin kantavan heitä arjen pyörteissä.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan näyttelyyn ja tapaamaan itse nämä kahdeksantoista henkilöä. Tässä yhteydessä mainittakoon vielä, että saatat ehkä jopa tavata yhden tutun hahmon helsinkiläisestä puutalomaailmasta. 

Ehkä sinun tarinasi kuvien henkilöille on toinen kuin minun, mutta sehän valokuvissa parasta onkin. Jokaisella meillä on oma tarinamme, niin todellisuudelle kuin valokuvien mielikuvillekin.







sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Salmiakkikuvioita ja Sik

Olen hurahtanut salmiakkikuvioihin ja SikSakkiin. Netistä onnekseni saa helposti tarvitsemaansa tietoa niiden erilaisista kuoseista ja tarjolla olevasta sisustusrekvisiitasta. Kokosin muutamia löytämiäni kuvia pieneksi inspiraatiocollageksi, koska olen huomannut, että jotkin unelmat saavat toteutua kun niitä tarpeeksi kauan katselee. Tässä yhteydessä puhun siis yleisesti esim. sisustuksellisista unelmista. 

Ferm Living tarjoaa aivan aivan aivan ihania kuoseja. Vaikuttaisi alkujaan olevan Tanskalainen yritys, mutta Finnish Desing Shopissa on mukavasti heidän tuotteitaan tarjolla myös suomalaisille diggareille.
Alla kuvassa essu, servietit ja pyykkikoppa juuri heidän käsialaansa. Aijai, kyllä omat pyykkikoppani kalpenevat tuon salmiakki ihanuuden rinnalla <3 


Kuvacollagen viimeisessä kuvassa on suomalaisen suunnittelija Hanna Anosen suunnittelema matto nimeltään Ripsiraita. Ko. maton suunnittelussa on toiminut inspiraationa perinteinen räsymatto, mutta tässä matossa materiaalina on muovi. Huikea idea! Ko. prototyyppi matosta oli ensikerran esittelyssä Habitare 2013 messuilla, jossa minäkin ensi kerran pääsin tähän ihanuuteen tutustumaan. Kurakelimattona eteiseen tai piristeruiskeeksi keittiöön? Täytyypä laittaa hankintaan samantien! :)

Seuraavassa kuvassa mokomakin Vallila-kangas (Vallila Karkkipäivä)on mennyt tekemään ihanista kettulaisista kankaan ja mitä vielä, lisänä himoitsemani salmiakkiSikSak (tässä yhteydessä mainittakoon, että mokomakin sanon siksi, että olen jo muutenkin valinnanvaikeuksissa Vallila-kankaiden ihanien kuosien valinnoissa). Aika ihastuttava, en muuta sano. Huomasin ilokseni myös, että kankaasta onkin jo ehditty valmistaa niin patalappuja, tyynyliinoja kun patakintaitakin.


Toisessa ja kolmannessa kuvassa NetAnttilan Salmiakkimatto ja SikSak-tyynyt. Parantumattomana sisustajana tunnustettakoon, että nähdessäni nämä, lähti NetAnttilaan samantien tilauskuponki :)
Tilaiskuponki? Eipä sellaisiakaan muuten enää ole? Tai on, mutta kaikki tapahtuu verkossa ja sähköisesti. Kukaan ei enää kirjoita vapisevin tai vakain käsin nimeään siihen inhottavan pieneen laatikkoon ja ruksaa aina sitä väärää kohtaa niistä lippusista, joita ennen oli kaikki lehtien sisälmykset pullollaan. Oisipa nostalgista laittaa tilaus ihan käsipelillä ja etanan matkassa. Mitäköhän NetAnttila tuumaisi? 
Kuvacollagen viimeinen kuva on joltain espanjalaiselta käsityösivulta, joka oli linkattu facebookin käsityöharrastajien sivustolle. Ohje vaikuttaa kohtuulliselta, voi jopa olla että kesälomilla joutuu "ihan pikkaisen" kokeilemaan :)

Viimeisessä kuvakokoelmassani kaksi ensimmäistä tyynyä ovat Ellokselta ja kaksi viimeistä ihanuutta, kuinka ollakaan, Ferm Livingin tuotantoa. Nuo värit ja muodot Ferm Livingillä puhuttelevat itseäni kovasti. Tuollaisenaan sopisivat sisustukseen niin kesäisin, kuin talvisinkin. Ja Kiitos kysymästä Kyllä, kodissani vaihtuvat sisustustekstiilit vuodenaikojen mukaisesti.



Nyt kuitenkin jätän salmiakin, niin herkkuna, kuin sisustustekstiilien muodossa hautumaan ja kiiruhdan ulos. Pieni karvainen ystäväni pyörii tuossa siihen malliin SikSak, että on parasta lähteä nuuhkimaan kulmia ja ehkä vähän myös kevättä.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Proteiinipannari ja herkkusuun iltapala

Eilen illalla mieleni alkoi tehdä jotain hyvää. Koska olen tehnyt jonkinsortin elämäntapamuutoksen alkuvuonna, niin en tietenkään voinut enää harppoa lähi-Alepaan ostamaan turkkaripussia, jolla yleensä herkkumielihaluni olisin tyydyttänyt. 

Niinpä surffailin netin ihmeellisessä maailmassa aikani ja löysin ihania proteiiniherkkureseptejä. Minä, joka en KOSKAAN IKINÄ MILLOINKAAN leivo, tein pannaria!

Tulin jakamaan ohjeen kanssanne :)
Proteiinipannari sovellettuna meni osimoilleen näin:
4 munaa
1dl maitoa
2 banaania
2 rkl maitorahkaa
Kaikki sekaisin blenderiin ja kone päälle.
Sitten:
1,5 dl whey palautusproteiinijauhetta, minulla oli banaanimakuista
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 rkl kookosöljyä
1 tl kardemummaa
Sekoita kuiva-aineet keskenään ja lisää blenderiin. 

Lopuksi kaadoin taikinan blenderistä lasivuokaan ja sitten koko helahoito uuniin 200c n.30min.


Maalla-lehti edessäni, taimitarhan ympäröimänä, iltatee kupissa <3

Päälle tein kermavaahdon sekoittamalla maitorahkaan tilkan maitoa. Eikä tietysti pidä unohtaa mansikoita ! NAM!

Olen kyllä sitäkin mieltä, että kaunis kattaus on puoli ruokaa. Jos et vielä ole astioihin panostanut, niin kokeile joskus! Kata kauniisti, ihan itseäsi varten ja nauti! Kirpputorit pursuavat ihania astia-aarteita, mutta niistä kerron joku toinen kerta.

Herkullisia kevät-iltoja :)

torstai 10. huhtikuuta 2014

Keväinen iltapäivä puukylässä

Kävelin tänään, niinkuin niin monena muunakin päivänä olen kävellyt, kotiseudullani iltapäiväkävelyllä villaisen ystäväni kanssa. Ilma oli kirpsakka, suorastaan sormenpäitä pistelevä (etenkin sellaiselle joka oli juuri haaveillessaan oli hukannut hansikkaansa). Kirpeys ei haitannut koska auringonvalo tulvi kaikkien talojen, katujen ja jokaisen pienenkin rakosen välistä.

 
Tässä iltapäivässä tänään, minä Näin sen, haistoin sen ja nuuhkin sitä. Kevättä. 
Minun kevääni tuoksui tänään katupölylle, multasormille, kanankakalle, pakokaasulle, väljähtäneelle hajuveden rippeelle ja karvaisen ystäväni kastuneelle turkille. 
Kaikki tuoksut olivat tuttuja, hetkeksi osa jo unohdettuja, juuri täydellisiä, tänään.



Sen lisäksi että nuuhkin kevättä, kävin myös nuuhkimassa kotiseutuni pihoja. Puukylä keskellä kaupunkia alkaa kaltaiseni lailla herätä talvihorroksestaan ja kaiken näkemäni, kokemani ja kuulemani perusteella kaltaiseni talvihorroslaiset alkavat kömpiä mökeistään kohti kevättä.

Horroksesta herääminen on voimauttavaa, ilahduttavaa ja ennenkaikkea söpöä. Sain ikuistettua muutamia asioita, jotka erityisesti iltapäiväkävelyllämme tänään minua ilahduttivat.

Tuollaisen tuolin kun joskus saisin omaankin puutarhaani <3 



Iloinen Narsissi ja kesken jääneet leikit



Mietteliäs pariskunta 


Tässä on yksi niistä asioista, joka saa minut aina uudestaan ja uudestaan rakastumaan kotiseutuuni. Ympäristö huokuu elettyä elämää, historiaa. Kaikki ne pihat iloineen ja suruineen, korvissa kaikuva lasten nauru ja pihanurkkaan piiloon käpertynyt vastarakastunut pariskunta. Naruille unohtuneet pyykkipojat ja tietämättömyys siitä, kenet seuraavaksi kohtaat.




Toivottavasti saat sellaisia <3




Käännä katseesi valoon, niin et nää varjoja.
- Helen Keller -





Uskoisin, että kohta tässä pihassa jonkun sormet myörivät jo mullissa :)

Sellainen tuuletusaukko-juttu

Viimehetken vilkaisu 




Kuormalavoista rakennettu karkkiterassi <3







Kuka vielä uskaltaa väittää ettei kevät olisi söpö?

Lopuksi lainaan yhtä historiamme hienointa runoilijaa, suurta ajattelijaa, oman elämänsä nautiskelijaa <3

 Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.


Tommy Tabermann
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...