Hajamielinen amatööripuutarhurinna #varmamerkkikeväästä

#Varmamerkkikeväästä on talvihorroksesta heräilevä hajamielinen amatööripuutarhurinna, Minä. Tämä puutarhurinna on nimittäin aloittanut kevät askareensa ja istuttanut ensimmäiset ruukkusipulikukat. 

Ollakseni nyt ihan rehellinen, voitaisiin kelata aikaa hieman taaksepäin, ja muistellaan, kuinka hajamielinen puutarhuri `hoiti` sipuleitaan syystalvella. Nyt kävi nimittäin niin, että syksyllä tämä puutarhurinna unohti istuttaa sipulikukat takaisin kukkapenkkiin (perennapenkin uudelleenjärjestelyn jälkeen) ja vasta talven kynnyksellä löysi sipulinsa lähes lumettuneina makaamasta kellarin ulko-ovelta. Pienen piston sydämessaaään tuntenut hajamielinen puutarhurinna ei kuitenkaan lannistunut, vaan kiikutti sipulinsa kellarin lämpöön toipumaan..

Hieman Joulun jälkeen tämä `kellariporukka` oli yllättäen alkanut itämään (myönnettäköön, etten aluksi ollut ihan varma onko se hyvä vai huono asia). Olin ehkä hieman peloissani, että sipulini olivat suuttuneet tuosta karmaisevasta laiminlyönnistä, mutta toisaalta..toisaalta itäminen kertoi omaa tarinaansa jonkinasteisesta elinvoimasta. Tarmokkaina ja kokeilunhaluisina puutarhureina istutimme naapurinnani kanssa sipulit ruukkuihin ja päätimme jäädä odottamaan. 

Ei aikaakaan, kun itäneet sipulit alkoivat virkistyä ja kasvattaa mullasta hailakoita vaaleita varsia. Noin kuukausi sitten itäneet hailakat sipulinalut pääsivät ikkunalaudalle auringonvaloon ja piru! Itäneistä versoista on kehittynyt vihertäviä narsissin, muscarin ja tulppaanin alkuja ! Uskaltaako tätä nyt sanoa ääneen, näinköhän Pääsiäiseksi pihaa koristaa jo itsekasvatettuja kevätkasveja? :)

Seuraavaksi hajamielisessä puutarhassa on Pelargonien herättelemisen vuoro. Pelargoniat siirtyivät kylmän tullen (vielä kukkivina) kellaritiloihin, jossa talvehtivat jo toista talveaan n.10 asteen lämpötilassa. 
Pelargonia, tuo perinteinen `mummolan perenna` on ihanan kiitollinen kasvatettava. Kesällä se tuottaa koko kasvukautensa kukkia ja lehtivihreää, talvisin ne keräilevät voimiaan kellarin pimeydessä ja kevään tullen (uusissa mullissa, nyrhittynä) Pelargonia herää taas eloon. Tulen kertomaan pelargonioiden herättelystä lähiaikoina lisää.

Kuva hajamielisen puutarhurinnan puutarhasta viime kesänä.
Pelargiat taaimpana ruukuissa.

Inspiraatiohuumassaan horroksesta heräävä amatööripuutarhuri tilasi itselleen kaksi uutta kasvikirjaa: 

 

Jään sormet mullassa syyhyten ja  mielenkiinnolla odottamaan kirjojen saapumista. 
Huomasin verkkokirjakaupoissa myös muutamia muita ihania kirjoja, jotka voisivat myös olla mielenkiintoisia, mutta ehkä niitä sitten myöhemmin... Pala kerrallaan.

Puutarhailu on tavallaan aikamoista hommaa. Itse olen yleensä hyvin(kin) toiminnannainen ja mielelläni teen asiat #hetialtapois, mutta Puutarhailu on toista. Jotenkin puutarhailussa ihanaa on tietous siitä miten vähän vielä osaa, miten paljon voi vielä oppia, miten ihanista jutuista ei vielä tiedä, tai osaa edes unelmoida. Oma suhteeni puutarhailuun on vähän tietoa, enemmän kokeilunhalua ja sattumalta onnistumista. Mielestäni tärkeintä ei ole aina onnistuminen satalasissa, vaan se, että kokeilee, ottaa selvää, onnistuu, kaatuu, suunnittelee uudestaan ja oppii. 

Lisäksi puutarhailu on jotenkin melko terapeuttista. Se on tavallan vähän niinkuin toinen rakas harrastukseni juokseminen. Touhutessa ehtii ajatella, muttei oikeasti ole aikaa märehtiä. Täytyy mennä eteenpäin ja jatkaa penkin rapsuttamista. Vain tekemmällä tulee tulosta. Ja mikä parasta, panostaen kumpaan vaan, puutarhaan tai juoksemiseen, alkaa ajan mittaan myös tuloksia näkyä! ;) 

Uskallan väittää, että kasvienhoitaminen lisää onnellisuutta ja tuo valtavasti iloa elämään. Tulevalle keväälle ja kesälle on suunnitteilla jo vaikka minkämoisia kokeiluja, mutta niistä aikanaan. Onneksi aikaa on.

Nukahtanut Nokula

Nokula on nukahtanut. Nokula on nukahtanut lähes vuodeksi. 

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut ja sattunut paljon. Olen oppinut paljon, opetellut enemmän ja pakotettu oppimaan. Olen saanut, antanut, luopunut ja menettänyt. 

Lopulta olen kuitenkin tässä. Samalla paikalla, Helsingin puutalomaailmassa, kokemuksia rikkaampana ja ehkä askeleen jopa voimakkaampana. Uskallan väittää, meterologisin termein, että saapumassa on Kevät.

Tykkään keväästä. Tykkään auringosta, tykkään kevään tuoksuista, perennapenkkien suunnittelemisesta, taimien kasvattamisesta ja pihalla pyörimisestä. No nyt menin hieman asioiden edelle, ei pihalla nyt vielä pyöritä, mutta tahto on jo kova!

Kevät on myös tuonut mukaanaan paljon uutta inspiraatiota raskaan talven jälkeen ja näistä inspiraatioista, nimenomaan liittyen kaikenlaiseen DIY-hommailuun ajattelin tulla taas teille kertomaan.

Siihen saakka, Voikaa hyvin, Nauttikaa Auringosta ja muistakaa Hymyillä :)

Kuullaan pian! 

Grillin uusiokäyttö vol II

Pientä takatalvea näyttää pukkaavan puumaailmassa. Ehdin jo hetken miettiä pulkan noutamista kellarista, mutta ei kai kai sentään, luonto kiittää tai allergikkojen luulisi ainakin :) 

Sain kuitenkin ennen takatalvea napattua pari kuvaa vanhan kaasugrillin uusiokäytöstä ja tulin nyt kertomaan siitä. Tänä keväänä päätimme, että vanha grilli saa siirtyä ajasta ikuisuuteen ja uuden on aika saapua. Ajasta ei kuitenkaan menty ikuisuuteen, ainakaan vielä, vaan totean jälleen Kierrätyksen kunniaan ja sen, että Mitään ei saa heittää pois :)

Kerroin viime postauksessani kukkakylpylästä, joka syntyi vanhan grillinrungon irti ruuvatusta grillauspesästä. Grillauspesästä jäi jäljelle kehikko rullilla ja osa liekinheittimen sijaa. 

Hetken pähkäilyn jälkeen runko sai päälleen kellarin lattioilla lojuneen terassilaatanpalan ja AVOT! Uudelle grillille syntyi kaivattu apupöytä.

Apupöytää voi näppärästi siirrellä paikasta toiseen sen alla olevilla pyörillä. Huomaa myös grillin alla vanhoista kuormalavoista rakennettu terassi ja niiden päällä itse virkattu matto <3

Uuteen kaasugrilliin ei lämpökiviä tarvitse, joten ne jäivät nyt vaille käyttötarkoitusta... Mihinköhän niitä voisi hyödyntää?

Yllä kuva oranssilla srayatusta grillipesästä, joka nyttemmin toimii iloisena kukkakylpylänä.

Vanha liekinheitin oli melko kulahtanut ja ruosteinen. Pinta juuri täydellisen rosterinen, jotta siihen voi liiduilla kirjoittaa tervehdyksiä itselleen tai pihan vierailijoille.

Mitään ei siis todellakaan kannata heittää pois. Ei tarvinnut investoida uuteen apupöytään ja tuli vielä aika melko käytännöllinen ja ihan asiallisen näköinen. 

Minigrillaajille apupöydässä on vielä grillin nämiskätkin tallella, jos haluavat leikkiä pikkuisia grillimaistereita. 

Palataan taas pian ja uskotaan Kesään. Sieltä se vielä saapuu :)

Aurinkoiset aamut omassa pihassa #happydays

Tulin pikaisesti hehkuttamaan aurinkoisia aamuja, päiviä ja aamupäiviä. Kupponen kahvia ja auringon säteitä nauttimaan <3 

Alla olevassa kuvassa kukkasalkku. Aika random-idea tuo on ja saattaa ehkä vaatia vielä pientä idean jalostamista, mutta onhan se todellinen väripilkku pihassamme. 

Idea kukkasalkkuun syntyi vähän niinkuin vahingossa pohtiessamme, mitä tekisimme vanhalle grillille ja kuinka sen osia voisi hyötykäyttää muutenkin kuin kaatopaikan jätteenä. Kyseessä siis todella vanha kaasugrillin laatikko, huomanet varmaan tuon pihvien kurkkausikkuna tuossa päällä. Maalasimme grillilaatikon sisuksen oranssilla spray-maalilla ja laatikon päälle viriteltiin vanhasta kirjahyllystä ylijäänyt hyllylauta. Toiminee nyt kukkien aurinkokylpyalustana. 

Piha on vielä pikkaisen kalju, ruoho on aivan surkea ja eikä kasvillisuuttakaan juurikaan ole havaittavissa. Muutama sinnikäs silmu on saapunut aidan vierus pensaisiin ja jos oiken tarkkaan katsot, saatan nähdä yhen valkoisen kukkasen pihakaluston oikealla puolella :) Kyllä se tästä, kesä on tulossa ja se on varma. Kerron myöhemmin mitä teimme vanhan kaasugrillin muilla osilla, pysy kuulolla!