Siemeniä ja täyttyneitä unelmia

VIHDOIN! Vihdoin sai laittaa siemeniä multaan!
JÄLLEEN! Jälleen on todistettu että kun pysyy hereillä - voi kuulla enemmän. Kun puhuu ääneen - voi tapahtua yllättäviä asioita ja sattumia.  

Viime viikolla tapahtui monta ihanaa asiaa. Asioita joista puoliksi salaa olen täällä Nokulassa haaveillut. 

Yksi näistä erityistä iloa tuottaneista asioista on uusi kamera! Viime postaukseni jälkeen eräs vanha ystävä lähestyi minua tiedustellakseen kameratarvettani. Sain tarjouksen. Sain paremman tarjouksen josta olin edes uskaltanut unelmoida. Tarjous oli niin houkutteleva, että päätin ottaa kameran koeajalle. Sille tielle se jäikin. Onkohan tämä kameran koeajalle ottaminen muuten vähän sama asia kun reissu Ikeaan ihan vaan kattelee? 
Olen lukemattomia kertoja kuullut ja itsekin sanonut meneväni Ikeaan "Ihan vaan kattelee.." Kuka ihan rehellisesti menee Ikeaan ìhan vaan kattelee?! En minä ainakaan. Aina sieltä lähdetään vähintään joku servettipaketti kainalossa.

Kuten olen aiemminkin  todennut, on puutarhailu itselleni ennenkaikkea kokeilemista, onnistumista, joskus epäonnistumista ja oppimista. Tärkeintä ei todellakaan ole aina menestyä, tärkeintä on tehdä, tutkia, oppia, ottaa opiksi ja ehkä sitten joskus jopa onnistua. Mielestäni kaikki harrastukset pysyvät mielekkäämpinä silloin kun niitä ei tehdä hampaat irvessä. Liian usein suuret odotukset tuottavat vain suuria pettymyksiä. Sitähän me emme halua. Haluamme inspiroitua ja tutkilla, oppia ja omaksua.

Omalla kohdallani ´opiksi ottaminen´ konkretisoitui tänä keväänä siementen kylvöhommissa. Viime keväänä olin niin kovin innokas puutarhurinna, että istutin siemeniä heti ensimmäisen valopilkahduksen nähtyäni. Tuolloin oli siis tammikuu. Sanomattakin olisi kai ollut selvää (näin jälkiviisaana), että tammikuussa valoa ei ole vielä riittävästi. Sainhan minä toki "satoa", vihreitä honkeloita, joista tosin yksikään ei tuottanut kukintaa, hedelmistä puhumattakaan. 
Nautin silti. 

Tänä keväänä olin nyt kuitenkin ottanut opikseni ja liikkeillä istutusten kanssa nyt reilusti myöhemmin. Viime kevääseen verrattuna kokeilen myös hieman erilaisia kylvöastioita (kts postaus viime keväältä: Yhdenlainen taimitarha).

Minitomaatteja ja munia on syöty innokkaasti :D
No ei tomaattien syöminen nyt mitenkään valtavasti ole lisääntynyt, olen ehkä tehnyt vaan enemmän tietoisia ekoteko-ostopäätöksiä.

Tänä keväänä pääsivät multaan:
Korianteri, sitruunabasilika, basilika, tomaatti `money maker`, tomaatti `st.pierre`, kaunopunahattu, keltainen pensaskrassi, monivärinen köynnöskrassi, Tarha-Daalia, punainen tuoksuherne ja lehtikaali. Aion vielä myöhemmin keväällä istuttaa ruusupapua, mutta jätin sen vielä toistaiseksi, koska ainakin ohjeistuksen mukaan on hyvin nopeakasvuinen.

Basilikan siemeniä

Juuri kun olin saanut kaikki uudet siemenet istutettua multiin, muistin että kaapeissa saattaisi olla vielä jotain viime vuotisiakin. No olihan niitä, melkein toinen mokoma. En testannut siemeniä vaan koeluontoisesti istutin ne kylvöastioihin. Nähtäväksi jää tuleeko niistä mitään. 

OBS: Siementen itävyyttä voi testata laittamalla siemenen vesilasiin. Jos siemen laskeutuu lasin pohjalle on itävyys vielä tallessa, kun taas, jos siemen jää lillumaan veden pinnalle, on se mitä todennäköisimmin mennyttä. Voi olla että siemen lähtee vaikkei testi positiivista tulosta tuottaisikaan. Kokeileallahan nämä selviää. (Lähde: Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen. Jeffrey, Josie. 2013.)

Suunnittelin täksi kevääksi maito- ja mehukeittopurkeista uudenlaisen kylvöastian. Raksin aluksi purkin yhden kyljen auki saksilla (siistimpää jälkeä saa mattoveitsellä).

Irti leikatun palasen laitoin pitkittäin tölkkiin. Leikkasin pitkulan n.1/3 ja 3/3 kohtiin viillot n. puoleenväliin pitkulaa. Raksin lisää pahvia toisesta maitopurkista ja leikkasin palaset niin, että ne mahtuvat tölkkiin pitkulaisen seuraksi. Näihinkin paloihin tuli tehdä se puolivälistä viiltely, jotta ne saa liitettyä siihen pitkään suikaleeseen.

Madalsin koko purkkia hieman raksimalla sen reunaa kauttaaltaan. 
Lopputulos on aika hyvä! Ei tarvitse alle lautasia, on vedenkestävä ja tuohon yhteen tölkkiin saa monia eri istutuksia omiin sektoreihinsa.

Oma kylvöastiasuosikkini on tomaattirasia-minikasvihuone. Kiitos tästä ideasta kuuluu ihanalle naapurinnalleni <3

Innostuin samalla vaihtamaan mullat muillekin kodin viherkasveille. Tuon hylätyn saniaisen pelastin roskiksesta pari viikkoa sitten. 

Kerroin aiemmin narsissisipuli-istutuskokeilusta. Tällä rintamalla ei nyt suurta menestystä päästä suitsuttamaan, mutta jotain vihreää sieltä puskee?! Nuo sipulin varret ovat jotenkin palaneen(?) näköisiä. Olikohan puutarhamulta sittenkin niille liian vahvaa? Liiasta auringosta en jotenkin uskoisi johtuvan.. hmm..

Roskikseen hylätty munakuppi

Takatalvea pukkaa, mutta Nokulassa on alkanut kevät. Olen itseasiassa päättänyt, että tästä tulee Elämäni kevät!

Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää.

- Kiinalainen sananlasku -

Follow my blog with Bloglovin

Yhdenlainen taimitarha

Aika kuluu siivillä ja Nokulan talvihorros kestänyt melko kauan.. liian kauan. Käsitöitä ehdin talvenaikana tehdä puolikkaan villasukan verran ja kantapään salatkin on selvitetty. Jahka kevätkiireet lakkaavat niin aion taas palata rakkaan harrastukseni pariin. Käsitöiden tekeminen taitaa joskus olla kausiluontoista? Paljon on ideoita ja inspiraatioita, mutta en ole vielä aloittanut seuraavaa isompaa urakkaa. Kyllä vielä, kyllä vielä..toivottavasti pian.

Tänään kuitenkin ajattelin aktivoitua ja tulla kertomaan kevään odotuksesta Puu-Vallilassa.

Kevät on alkanut todenteolla osoittaa saapumisen merkkejään ja viime viikonloppuna pihasta saivat lähteä niin pulkat kuin lumikolatkin. Maalailimme naapurinnani kanssa pihakalusteita uuteen uskoon ja toimme pihaan pikku ruukkuja kevään odotuksen kunniaksi. Muutama narsissikin on hankittu pihalle pientä vihreyttä tuomaan. 

Jakkarat, pöydät ja tuolit kokivat muodonmuutoksen. Lopputuloksesta tuli mielestäni supersöpö <3

Tämän lisäksi olen tänä keväänä ensi kertaa elämässäni istuttanut siemeniä ja koettanut kasvattaa niistä taimia. Osa porukasta on pärjännyt hyvinkin, mutta jostain syystä taimeni ovat kovin pieniä ja honteloita, vaikka kasvuaikaa on takana jo toista kuukautta.. Istutinkohan ne liian aikaisin? 

Työ tekijäänsä opettaa -sanovat ja näin tässä pienenä viljelijänä itsekin olen huomannut, että taimen kosteusolosuhteet näyttelevät merkittävää roolia sen pärjäämisessä. Niinpä, päätin siirtää taimet kosteampiin olosuhteiseen. Olen istuttanut siemeniä pieniin turveruukkuihin, jotka ovat itsessään jo tosi söpöjä ja mikä parasta, ekologisia. Jos tässä joskus päästään taimien kanssa maahan kylvövaiheeseen saakka, niin turveruukut ovat siitäkin hyviä, että ne voi istuttaa suoraan maahan niine hyvineen.

Näin ollen kiedoin turveruukut aluksi pieniin pakastepusseihin, joihin pistelin hammastikulla pieniä ilmareikiä. Pian olivat ikkunalaudat täynnä epämääräisen näköisiä pakastepussivirityksiä, mutta hei, se toimi! Taimet saivat heti uutta elinvoimaa ja alkoivat taas ryhdistäytyä! 

En nyt kuitenkaan pienenä esteetikkona pitänyt tuosta pakastepussikiedonta-tyylistä, joten aloin harkitsemaan minikasvihuoneen hankintaa. Ikeasta näyttäisi saavan kohtuulliseen hintaan sellaisia, mutta koska en juuri nyt ole sinne matkaamassa ja koska muutos oli tapahdutta HETI, niin päätin googlailla erilaisia vaihtoehtoja. 

Ihaninta olisi tietysti joku kaunis maalaisromanttinen, itsetehty taimenkasvastus mökki, mutta sellaiseen ei tänään ollut resursseja. 

Aikani erilaisia kuvia ja malleja selailtuani laadin mielessäni näkemästäni yhteenvedon ja rakensin omanlaiseni taimien pienkasvatusvirityksen.

Inspiraationa idealle toimi tavallinen Lidlstä ostettu vichypullo. Leikkasin aluksi mattoveitsellä pullon kahtia. Kannattaa olla varovainen mattoveitsen kanssa suhatessa, nimim. itseään melkein valtimoon viiltänyt.

Leikkauoperaation jälkeen osat näyttivät tältä: 

Nappasin vielä pullosta ns. pohjan leikkaamalla senkin sillä samaisella mattoveitsellä, jolloin jäljelle jäivät pullon kaula- ja keskiosa.

Tähän väliin nyt todettakoon, että olen jostain syystä hurahtanut pitsiin. Se sopii verhoina, sisustuskankaaksi, tyynynpäälliseksi, vaatteissa, no sanottakoon yksinkertaisesti Kaikessa. 

Koristelut: 

Vaihe yksi, pullonkaula: leikkasin jostain projektistani ylijääneestä pitsikankaasta suikaleita ja sidon sen pullonkaulan ympärille. Maalaisromanttista henkeä lisäsin vielä virkkausprojekteista ylijäämä langoilla, kietomalla ne myös pullon kaulaan pieneksi rusetiksi.

Vaihe kaksi, pullon keskiosa: koska keskiosa on kummastakin päästä avoin, tulee toinen pää peittää jollain, jotta kosteus pöntössä säilyy. Leikkasin pakastepussista pohjaosan irti ja halkaisin pussin vielä leikkaamalla sen isommaksi palaseksi. Kiedoin pakastepussin pullonkeskiosan toiseen reunaan ja sidoin sen kiinni langanjämillä. Mietin ensin pitsin hyödyntämistä tuossa(kin) tarkoituksessa, mutta tulin siihen tulokseen, että se tuskin olisi riittänyt taimien vaatimaan kosteuden ylläpitoon. Lopuksi tökin vielä hammastikulla muoviin muutamia ilmareikiä ja siistin pussin ylijäämä muovit törpön ympäriltä.

En nyt tiedä ovatko maailman kauneimpia, mutta ainakin kauniimpia kuin pelkkä pakastepussi turveruukun ympärillä :)

Taimitarhalla miinoitettu ikkunalauta.

Ei vielä kokemusta tai mitään käsitystä kuinka nämä askarrellut taimitarhat toimivat, mutta kerron heti kun tiedän.

Viimeisimmäksi, muttei suinkaan vähäisimmäksi haluan kertoa ystävästäni Pelargoniasta. 

Hän tuli helmikuun puolessa välissä talvehtimisen jälkeen maakellarista muutamana kuivana rankana. 

Luin viime syksynä jostain, että pelargoneja voi talvehdittaa lämpimässä kellaritilassa ja että keväällä talvehtineet kukat voisi vaan istuttaa uusiin multiin. Päätin kokeilla, näköjään kannatti :)

Pelargonia alkoi nopeasti virkistyä uudessa ravinteikkaassa mullassa ja auringonvalossa. Nyt kuiva ranka on jo kertaalleen jaettu uusiin pistokkaisiin ja mikä hienointa, ystäväni kiittää nyt minua ensimmäisellä kukinnallaan <3 

Keväistä sadesunnuntai-iltapäivää, palataan pian :)