Siemeniä ja täyttyneitä unelmia

VIHDOIN! Vihdoin sai laittaa siemeniä multaan!
JÄLLEEN! Jälleen on todistettu että kun pysyy hereillä - voi kuulla enemmän. Kun puhuu ääneen - voi tapahtua yllättäviä asioita ja sattumia.  

Viime viikolla tapahtui monta ihanaa asiaa. Asioita joista puoliksi salaa olen täällä Nokulassa haaveillut. 

Yksi näistä erityistä iloa tuottaneista asioista on uusi kamera! Viime postaukseni jälkeen eräs vanha ystävä lähestyi minua tiedustellakseen kameratarvettani. Sain tarjouksen. Sain paremman tarjouksen josta olin edes uskaltanut unelmoida. Tarjous oli niin houkutteleva, että päätin ottaa kameran koeajalle. Sille tielle se jäikin. Onkohan tämä kameran koeajalle ottaminen muuten vähän sama asia kun reissu Ikeaan ihan vaan kattelee? 
Olen lukemattomia kertoja kuullut ja itsekin sanonut meneväni Ikeaan "Ihan vaan kattelee.." Kuka ihan rehellisesti menee Ikeaan ìhan vaan kattelee?! En minä ainakaan. Aina sieltä lähdetään vähintään joku servettipaketti kainalossa.

Kuten olen aiemminkin  todennut, on puutarhailu itselleni ennenkaikkea kokeilemista, onnistumista, joskus epäonnistumista ja oppimista. Tärkeintä ei todellakaan ole aina menestyä, tärkeintä on tehdä, tutkia, oppia, ottaa opiksi ja ehkä sitten joskus jopa onnistua. Mielestäni kaikki harrastukset pysyvät mielekkäämpinä silloin kun niitä ei tehdä hampaat irvessä. Liian usein suuret odotukset tuottavat vain suuria pettymyksiä. Sitähän me emme halua. Haluamme inspiroitua ja tutkilla, oppia ja omaksua.

Omalla kohdallani ´opiksi ottaminen´ konkretisoitui tänä keväänä siementen kylvöhommissa. Viime keväänä olin niin kovin innokas puutarhurinna, että istutin siemeniä heti ensimmäisen valopilkahduksen nähtyäni. Tuolloin oli siis tammikuu. Sanomattakin olisi kai ollut selvää (näin jälkiviisaana), että tammikuussa valoa ei ole vielä riittävästi. Sainhan minä toki "satoa", vihreitä honkeloita, joista tosin yksikään ei tuottanut kukintaa, hedelmistä puhumattakaan. 
Nautin silti. 

Tänä keväänä olin nyt kuitenkin ottanut opikseni ja liikkeillä istutusten kanssa nyt reilusti myöhemmin. Viime kevääseen verrattuna kokeilen myös hieman erilaisia kylvöastioita (kts postaus viime keväältä: Yhdenlainen taimitarha).

Minitomaatteja ja munia on syöty innokkaasti :D
No ei tomaattien syöminen nyt mitenkään valtavasti ole lisääntynyt, olen ehkä tehnyt vaan enemmän tietoisia ekoteko-ostopäätöksiä.

Tänä keväänä pääsivät multaan:
Korianteri, sitruunabasilika, basilika, tomaatti `money maker`, tomaatti `st.pierre`, kaunopunahattu, keltainen pensaskrassi, monivärinen köynnöskrassi, Tarha-Daalia, punainen tuoksuherne ja lehtikaali. Aion vielä myöhemmin keväällä istuttaa ruusupapua, mutta jätin sen vielä toistaiseksi, koska ainakin ohjeistuksen mukaan on hyvin nopeakasvuinen.

Basilikan siemeniä

Juuri kun olin saanut kaikki uudet siemenet istutettua multiin, muistin että kaapeissa saattaisi olla vielä jotain viime vuotisiakin. No olihan niitä, melkein toinen mokoma. En testannut siemeniä vaan koeluontoisesti istutin ne kylvöastioihin. Nähtäväksi jää tuleeko niistä mitään. 

OBS: Siementen itävyyttä voi testata laittamalla siemenen vesilasiin. Jos siemen laskeutuu lasin pohjalle on itävyys vielä tallessa, kun taas, jos siemen jää lillumaan veden pinnalle, on se mitä todennäköisimmin mennyttä. Voi olla että siemen lähtee vaikkei testi positiivista tulosta tuottaisikaan. Kokeileallahan nämä selviää. (Lähde: Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen. Jeffrey, Josie. 2013.)

Suunnittelin täksi kevääksi maito- ja mehukeittopurkeista uudenlaisen kylvöastian. Raksin aluksi purkin yhden kyljen auki saksilla (siistimpää jälkeä saa mattoveitsellä).

Irti leikatun palasen laitoin pitkittäin tölkkiin. Leikkasin pitkulan n.1/3 ja 3/3 kohtiin viillot n. puoleenväliin pitkulaa. Raksin lisää pahvia toisesta maitopurkista ja leikkasin palaset niin, että ne mahtuvat tölkkiin pitkulaisen seuraksi. Näihinkin paloihin tuli tehdä se puolivälistä viiltely, jotta ne saa liitettyä siihen pitkään suikaleeseen.

Madalsin koko purkkia hieman raksimalla sen reunaa kauttaaltaan. 
Lopputulos on aika hyvä! Ei tarvitse alle lautasia, on vedenkestävä ja tuohon yhteen tölkkiin saa monia eri istutuksia omiin sektoreihinsa.

Oma kylvöastiasuosikkini on tomaattirasia-minikasvihuone. Kiitos tästä ideasta kuuluu ihanalle naapurinnalleni <3

Innostuin samalla vaihtamaan mullat muillekin kodin viherkasveille. Tuon hylätyn saniaisen pelastin roskiksesta pari viikkoa sitten. 

Kerroin aiemmin narsissisipuli-istutuskokeilusta. Tällä rintamalla ei nyt suurta menestystä päästä suitsuttamaan, mutta jotain vihreää sieltä puskee?! Nuo sipulin varret ovat jotenkin palaneen(?) näköisiä. Olikohan puutarhamulta sittenkin niille liian vahvaa? Liiasta auringosta en jotenkin uskoisi johtuvan.. hmm..

Roskikseen hylätty munakuppi

Takatalvea pukkaa, mutta Nokulassa on alkanut kevät. Olen itseasiassa päättänyt, että tästä tulee Elämäni kevät!

Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää.

- Kiinalainen sananlasku -

Follow my blog with Bloglovin

Öisin on kristallinkirkasta

Kauan sitten käsiini ajautui viisihaarainen vaatimaton kattovalaisin sekä ruma kristallikruunu. On itseasiassa sääli etten tuolloin ottanut kristallisesta rumiluksesta kuvaa, koska nyt jälkeenpäin olisi ollut kiva katsella mistä lähdettiin.

Olin noihin aikoihin myös pitkään haaveillut kristallikruunusta, mutta tämä käsiini ajautunut rumilus ei tosiaan tyydyttänyt tarvettani. Vaikka kristallikruunun runko oli ruma, oli se täynnä ihanasti valossa kimaltelevia kristallinpalasia. 

Vanha harakka näki tilaisuutensa tulleen ja nyppi kristallit rumasta kehikosta talteen. Josko niille jotain käyttöä joskus keksisi - ajattelin..




Eräänä yönä tuijottelin kimaltelevia kristallinpalasia ja katossa roikkuvaa vaatimatonta viisihaaraista kattovalaisinta. 

Öisin nämä ideat aina syntyvät. Yöt vaan on parasta aikaa kaikkeen luovaan; opinnäytetyön kirjoittamiseen, sisustuksen uusimiseen, huonekalujen siirtelemiseen, ompelemiseen, virkkaamiseen, puutarhanhoitamiseen.. You name it! (Usein) Öisin täällä kaikki tapahtuu!

Rumasta kehikosta irroitusoperaation jäljiltä osaan kristallipaloista oli jäänyt pieniä ripustuslankanöpöjä. Niissä palasissa joissa niitä ei enää ollut, lisäsin sellaiset metallilangasta naksien ja taitellen. Pikku hiljaa, yön pimeydessä palasista yksi, toinen ja kolmas nousivat vaatimattomaan viisihaaraiseen kattovalaisimeen. 

Hetken kuluttua vaatimaton kehikko alkoi vaikuttaa unelmoimaltani Kristallikruunulta! Eihän se nyt mikään Turun kristallin valmistama valaisin ole, mutta minun puupirttiini oikein passeli. 

Siellä se on siitä saakka nököttänyt. Entinen vaatimaton viisihaarainen kattovalaisin kristallihöysteellä.

Ensi viikolla alkaa siementen kylväminen. En malttaisi millään odottaa että saan käpälät jo taas multaan! 

Ai niin! Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä Bloggaukseni vierailusta Katin Sisustusnavetalle sai huomiota myös Navetan kotisivuilla :))))

 Voih, pikku-Nokula :)

Pelargonien herättely #varmamerkkikeväästä

Nyt se on alkanut. Pelargonien kevät.

Viime syksynä, heti kylmien ilmojen saavuttua, kukkaystävämme siirtyvät jo toista vuotta kellariin talvehtimaan.

En ole itse mikään hortonomi (koskaan ollut) ja vinkin näiden talvettamiseen sain eräältä naapurilta. Kiitos hänen. 

Puutarhailu on todellakin parhaimmillaan jaettua iloa.

Käsitykseni mukaan on monenlaisia tapoja näiden talvettamiseen. Tässä kirjoituksessa kerron minun tavastani joka nyt ainakin tähän saakka on tuottanut tulosta.  Joidenkin ohjeiden mukaan tulisi pelargoneja kastella talven aikana joitakin kertoja, kun taas toiset eivät kai kastele niitä lainkaan. Itse olen tainnut omilleni vilauttaa vesitippaa kerran.

Kellarissamme, AKA "Verstas" on talvisin ehkä kymmenisen astetta lämmintä. Se lienee sopiva lämpötila pelargonien talvettamiseen.

Haimme ystävämme 2 viikkoa sitten (helmikuun loppupuolella) pimeydestä kohti valoa. Porukka ei kieltämättä kovin hääviltä näyttänyt. Joissain hassuissa rangoissa oli jo alkanut pienet vaaleat vanat kasvaa(?). Talvehtineita ystäviämme oli tuolloin yhteensä kymmenen. 

Hesaria kellarin lattialle, multapussi ja ruukkuja esiin. Nyrhimme rangoista pois kaiken kuivuneen ja lakaistuneen. Jopa ne vaaleat vanat, joita nämä sankarit olivat kellarissa alkaneet kasvattaa.

Nyrhimisvaiheessa elinvoimaisia rankoja (niitä joissa vihreää vielä havaittavissa on) voi kuulemma jakaa. Kokeilimme tätä jakamista tänä keväänä ensimmäisen kerran ja jakamalla kymmenestä kuivakasta rangasta saimme 18 kuivakkaa ranganalkua :) Tämän jälkeen siirsimme nämä kaikki rangat uusissa mullissa ikkunalaudoille valoon heräilemään.

Koitin talvettaa myös nk. enkelipelargoniaa, mutta se oli talven aikana täysin kuollut. Pitäisi varmaan tutustua enemmänkin pelargonien eri lajikkeisiin. Löysin vasta yhdestä perenna-aiheisesta kirjasta kokoelmakuvan eri lajikkeista. Mietinkin viime kesänä, miksi joidenkin yksilöiden lehdet olivat tummempia, punertavempia tai "suomuisempia" kuin toisten. Nyt selvisi sekin.

Tänään n.2 viikkoa viikkoa myöhemmin ystävämme voivat mainiosti! Heti saavuttuaan valoon rangat alkoivat kasvattaa vihreitä nysiä. Nyt ne nysät muistuttavat jo lehtivanoja.

Jossain puutarhalehdessä kehoitettiin lannoittamaan kasveja heti kun rankaan on alkanut kasvattamaan lehtiä. Kehoituksen mukaisesti olemme antaneet ystävillemme puolikkaita luonnonravinnepuikkoja (kts etuualalla muovirasia). Mitälie merilevä/broilerinlantasekoitetta, mutta väittävät edistävän ja vahvistavan kasvua.

Pelargonia on vain yksi esimerkki kestävän kehityksen puutarhailusta. Eipä tarvitse joka vuosi olla ostamassa niitä kun vaan jaksaa nähdä sen pienen vaivan mitä niiden talvettaminen vaatii. Sen lisäksi että ne säilyvät vuodesta toiseen, tuottavat ne myös lisää uusia pikkuisia Pelargonien alkuja. 

Nyt vaan seurailen ystävieni kasvua, ehkä jopa juttelen niille välillä. 

Hyvää Naistenpäivää Kaikille upeille naisille, etenkin Siskolleni, Äidilleni ja Isoäidilleni <3