Välipalaksi minihame

Sateista sunnuntai-iltaa, 

Kukkaistutuksista välillä sisusteluun ja vanhasta uutta-juttuihin.

Huomasin eilen (vieraillessani siskollani) hänen vaatemytyssä mielenkiintoisennäköisen kankaan. Kaappasin kangaspalan välittömästi hyppysiini ja tiedustelin mistä moinen ihanuus on peräisin. Sain vastaukseksi "Ääh, se on liian iso ja vähän outo, saat sen jos haluat!" HALUAN! -hihkaisin.

Kangaspalan sijaan pyörittelinkin siis käsissäni eksoottista minihametta. Silmämääräisesti mitattuna hamonen oli itsellenikin melko, no.. väljähkö. Minä en kuitenkaan, alunperinkään tuossa väljähkössä eksoottisessa kankaanpalassa nähnyt minihametta. Minä näin sisustustyynyn.

Hamonen alkuperäisessä asennossaan.

Kun kerran olin saanut luvan anastaa vaatekappaleen itselleni, sulloin sen onnellisena laukkuuni. Kun ompelukonekin juuri tänään sopivasti palasi lainareissultaan, päätin kaivaa kassista minihamosen ja aloittaa sen tyynyksi suunnittelemisen.

Alkuperäisenä ajatuksena minulla oli ommella hamosen alareunan kiinni ja yläosaan ommella vetoketju. 

Aloitin työn suunnitelmani mukaisesti ompelemalla alaosan kiinni.

Heti ommeltuani reunan, en malttanut olla olla sullomatta hamospussukkaan tyynyä (ihan vaan mallintaakseni, kuinka se sinne tulisi asettumaan). 

Sullottuani tyynyn pussukkaan, huomasin hameessa jonkinsortin alushameen. Aikani kankaanpalaa ja alushametta pyöriteltyäni, sain alushameesta valkoiselle tyynylle suojaksi sen "lirvakkeen", joka on tyypillisesti niissä tyynyliinoissa joissa ei ole vetoketjua. 

Melko pian haihtui ajatus vetoketjun ompelemisesta ja totesin, että tyynyhän oli tuolla yhdellä suoranompeleen hurautuksella lähes valmis. Minihameen reunoista repsottivat vielä ne roikottimet, jolla sen olisi saanut henkariin roikkumaan.

Naksin "roikottimet" ja mietin voisiko niille vielä olla jotain käyttöä..

Ompelin käsin muutamalla pistolla "roikottimet" noin keskelle hamostyynyn avointaosaa ja solmin ne pieneksi rusetiksi, jotta tyyny alushameineen pysyisi paremmin kasassa.

En tiedä mikä marokkolais-itämaa-talvisistus-aikakausi minulla nyt on. Kaikki oikeastaan lähti tuosta vanhasta villamatosta ja muutama viikko sitten Kasvihuone-ilmiöstä ostamistani marokkolaishenkisistä lyhdyistä. Minihamostyyny on itseasiassa ihan kiva noiden muiden vanhempien tyynyjen seassa.

Näitä kaikenlaisia ja karvaisia vinkkejä näkee aika-ajoin eri sisustusblogeissa ja yleensä ne samaa aikaa niin inspiroivat kuin hieman jopa ärsyttävät minua. Ärsyttävät siksi, että joku on JUURI löytänyt jostain kirppikseltä jonkun mahtavan jutun ja saanut siitä aikaan jotain ihan mahtavaa. Nyt en puhu kateudesta, vaan enemmänkin siitä, että monasti juuri sen kaltaiset postaukset saavat itseni valtavasti insiroitumaan, mutta kun materiaaleja ei suoraan ole saatavilla, syntynyt inspiraatio kuivuu kasaan samantien. 

Nyt hiiteen ketutus! Niillä postauksilla on varmasti ollut oma tarkoituksensa asettaa ajatuksen siemen kytemään. Minä tuskin luovuuksissani keksin ensimmäisen kerran maailmassa tätä ideaa, mutta omassa maailmassani ensimmäisen kerran sen jalostin ja toteutin! Tämä siis olkoon vaikka se siemen itämään jollekin muulle, joka seuraavan kerran jonkun ihanan hamosen nähtyään muistaa, että ei hamosen aina tarvitse jäädä hamoseksi. Sillä voi olla myös uusi elämä.

Yksi vanhempi tyynyprokkis, josta toinen osa on edelleen tekemättä on punaiset tyynyt (kts alla). Toiseen ompelin joskus aikanaan UFF:sta löytämäni huivin ympärille ja tyynyn ilmeestä tuli heti paljon sähäkämpi. Josko jostain saisin vaikka intoa nyt tehdä vielä sen toisenkin, ennenkun on jo kevät ja kesäsisustuksen vuoro.

Jäämme karvakuonojen kanssa pitelemään sadetta ja virkkaamaan. 
Uutisissa sanottiin juuri, että Etelä-Suomeen saattaa tulla kevät viikkoja aikaisemmin. Tervetuloa, ei haittaa yhtään!

Keinutuolin kunnostaminen

Tämä kiikkutuoli vanhus päätyi minulle pienen vanhingon ja onnellisen yhteensattuman johdatuksena. Sain jostain päähäni muutama kuukasi sitten, että minun on saatava keinutuoli ja niinpä sellaista täytyi välittömästi alkaa metsästää. 

Kiikkujahan on kovin paljon erilaisia ja kokoisia. Kotini ei ole mikään pienen pieni, muttei myöskään suuren suuri, joten sanomattakin oli selvää, ettei sellainen kaksimetriä joka suuntaan tilaa tarvitseva yksilö voisi kotiini muuttaa. 

Kiikun metsästämisen aloitin tori.fi:stä josta löytyykin uskomattoman paljon, helpolla ja nopeasti. Toristä löydät lähes kaiken mitä ikinä tarvitset, olet tarvinnut ja mitä et tarvitse. Olin itseasiassa jo lähes ostanut yhden (ilmoituksen mukaan eduskunnassa aikanaan palvelleen) ihanan hyvin hyvin erikoisen kiikun jostain Kangasalan takaa (äläkä kysy kuinka olin autottomana suunnitellut sen sieltä itselleni noutaa..) kun tämä punainen Sirotar osui silmääni. 

Onnen ja sattuman kautta kiikun myyntipaikaksi oli ilmoitettu lähikaupunginosani ja mikä parasta, myyjäkin sattui olemaan nuoruudentuttuviani. 

Paniikissa lähetin heti viestiä myyjälle ja tiedustelin kiikun mahdollista saatavuutta. Onnekseni ei kukaan ollut häntä vielä omakseen lunastanut ja niinpä sovimme kiikun muuttamisesta puutalomaailmaani. Hyvä kauppa, kotiinkuljetuksen ja kannotkin sain kaupan päälle :)

Puinen ystäväni Sirotar (joksi häntä nyt voisimme kutsua) oli melko...no..melko Räväkkä. Käytän sisustuksessani paljon värejä, mutta Sirotar paini väritykseltään jo ihan omassa sarjassaan. Sähäkän värin lisäksi istuinosankangas oli melko aikansa nähnyt, joten tuumasin senkin vaativan päivittymistä 2000-luvuille.

Sirottaren kunnostustuunaus:

Käsittelin kiikun kauttaaltaan ensin Mirox P 100 karkealla hiomapaperilla. Hiontahommissa kannattaa olla ne hanskat kädessä ja jokin palikka hiomapaperin ympärillä, jotta ei raasta nahkaansa. Punainen maali oli melko tiukassa ja hionnassa menikin oma tovinsa jotta kiiltävästä punaisesta maalista sai mattapintaisen, enemmän puunpintaisen olemuksen esille. 

Tällä kertaa hoidin hiontahommat (aikaisemmasta hiontapöly savotasta oppineena) varastollamme, en siis keittiönlattiallani.

Hionnan päätteeksi Sirotar näytti tältä. Jos aavistuksenkin olisin enemmän punaisen ystävä, olisi hän voinut itseasiassa olla melko kaunis ihan näinkin. Päädyin kuitenkin siihen, että jotta se sopisi sisustukseeni, niin olisi hänen värinsä oltava jotain hieman hillitympää.

Hiontahommien päätteeksi kävin vielä koko kiikun läpi nihkeällä rätillä saadakseni pahimmat hiomapölyt pois maalauksen tieltä.
Pohjamaalasin Sirottaren kertaalleen öljypohjaisella maalinjämällä, jonka jälkeen sudin kuivuneen pohjan päälle uuden lookin antiikin vaaleanruskeasävytteisellä kalustemaalilla. En maalannut kiikkua ihan kaikkialta, koska mielestäni oli ihan hauskakin ajatus että esineessä näkyy osa sen historiaa. Kaikki liikkuvat ja kiikkuvat osat toki, mutten kiikkujalkojen alta, enkä istuimen alarimoilta.

Sirotar vaati kaksi maalauskäsittelyä, jonka jälkeen se oli kuin uusi <3 Ikeasta hankkimani pallokuosivillitys-aikanani hankkima sisustuskangaskin löysi vihdoin käyttötarkoituksen.

Huomaa pikkuiset töppöjalat edessä <3

Sirottaren edustalla keimailee Laitala Huonekalun valmistama kampauspöydän rahi. 

Niille jotka Laitalan kalusteita eivät vielä tunne pieni tietoisku: 

- Perustettu vuonna 1932. 

- Perustajana toimi Toivo Laitala, jonka isä toimi arvostetun Tillanderin palveluksessa kultaseppänä. Sanotaan, että isän "harakkavainun" kautta Toivokin ehkä löysi tiensä arvokalusteiden maailmaan. Toivo kävi Jurvassa "arvotavaran" valmistuskurssin vuosina 1925-1926, jolloin oppi valmistamaan eri tyylisuuntaisia kalusteita kuten mm. rokokoo, kustavilais, ja empire.

- Raaka-aineinaan Laitala Huonekalu Oy käyttää kotimaista kestävää ja kaunissyistä koivua, sekä muita hyväksi kokemiaan materiaaleja. 

- Laitalan kalusteita viimeistelevät ammattitaitoiset veistäjät 

- Kotimaanmyynnin lisäksi myös paljon vientikauppaa

Lähde: http://www.laitala.com/huonekalut/historia

Itselleni tuolla kampaustuolilla on erityinen tunnearvo koska olen saanut sen äidiltä, mutta tunnearvon lisäksi se vielä on kaunis kuin karkki <3

Kyllä nyt kelpaa kiikussa istuskella ja virkkailla.
 Mitä pidätte sirottaresta? :)

Salmiakkikuvioita ja Sik

Olen hurahtanut salmiakkikuvioihin ja SikSakkiin. Netistä onnekseni saa helposti tarvitsemaansa tietoa niiden erilaisista kuoseista ja tarjolla olevasta sisustusrekvisiitasta. Kokosin muutamia löytämiäni kuvia pieneksi inspiraatiocollageksi, koska olen huomannut, että jotkin unelmat saavat toteutua kun niitä tarpeeksi kauan katselee. Tässä yhteydessä puhun siis yleisesti esim. sisustuksellisista unelmista. 

Ferm Living tarjoaa aivan aivan aivan ihania kuoseja. Vaikuttaisi alkujaan olevan Tanskalainen yritys, mutta Finnish Desing Shopissa on mukavasti heidän tuotteitaan tarjolla myös suomalaisille diggareille.

Alla kuvassa essu, servietit ja pyykkikoppa juuri heidän käsialaansa. Aijai, kyllä omat pyykkikoppani kalpenevat tuon salmiakki ihanuuden rinnalla <3 

Kuvacollagen viimeisessä kuvassa on suomalaisen suunnittelija Hanna Anosen suunnittelema matto nimeltään Ripsiraita. Ko. maton suunnittelussa on toiminut inspiraationa perinteinen räsymatto, mutta tässä matossa materiaalina on muovi. Huikea idea! Ko. prototyyppi matosta oli ensikerran esittelyssä Habitare 2013 messuilla, jossa minäkin ensi kerran pääsin tähän ihanuuteen tutustumaan. Kurakelimattona eteiseen tai piristeruiskeeksi keittiöön? Täytyypä laittaa hankintaan samantien! :)

Seuraavassa kuvassa mokomakin Vallila-kangas (Vallila Karkkipäivä)on mennyt tekemään ihanista kettulaisista kankaan ja mitä vielä, lisänä himoitsemani salmiakkiSikSak (tässä yhteydessä mainittakoon, että mokomakin sanon siksi, että olen jo muutenkin valinnanvaikeuksissa Vallila-kankaiden ihanien kuosien valinnoissa). Aika ihastuttava, en muuta sano. Huomasin ilokseni myös, että kankaasta onkin jo ehditty valmistaa niin patalappuja, tyynyliinoja kun patakintaitakin.

Toisessa ja kolmannessa kuvassa NetAnttilan Salmiakkimatto ja SikSak-tyynyt. Parantumattomana sisustajana tunnustettakoon, että nähdessäni nämä, lähti NetAnttilaan samantien tilauskuponki :)

Tilaiskuponki? Eipä sellaisiakaan muuten enää ole? Tai on, mutta kaikki tapahtuu verkossa ja sähköisesti. Kukaan ei enää kirjoita vapisevin tai vakain käsin nimeään siihen inhottavan pieneen laatikkoon ja ruksaa aina sitä väärää kohtaa niistä lippusista, joita ennen oli kaikki lehtien sisälmykset pullollaan. Oisipa nostalgista laittaa tilaus ihan käsipelillä ja etanan matkassa. Mitäköhän NetAnttila tuumaisi? 

Kuvacollagen viimeinen kuva on joltain espanjalaiselta käsityösivulta, joka oli linkattu facebookin käsityöharrastajien sivustolle. Ohje vaikuttaa kohtuulliselta, voi jopa olla että kesälomilla joutuu "ihan pikkaisen" kokeilemaan :)

Viimeisessä kuvakokoelmassani kaksi ensimmäistä tyynyä ovat Ellokselta ja kaksi viimeistä ihanuutta, kuinka ollakaan, Ferm Livingin tuotantoa. Nuo värit ja muodot Ferm Livingillä puhuttelevat itseäni kovasti. Tuollaisenaan sopisivat sisustukseen niin kesäisin, kuin talvisinkin. Ja Kiitos kysymästä Kyllä, kodissani vaihtuvat sisustustekstiilit vuodenaikojen mukaisesti.

Nyt kuitenkin jätän salmiakin, niin herkkuna, kuin sisustustekstiilien muodossa hautumaan ja kiiruhdan ulos. Pieni karvainen ystäväni pyörii tuossa siihen malliin SikSak, että on parasta lähteä nuuhkimaan kulmia ja ehkä vähän myös kevättä.