tiistai 26. marraskuuta 2013

Kiitollisuutta ja verkostoitumishaaveita

Mykistyneenä seuraan viime päivien kävijämääriä Nokulassa. Tuntuu ihanalta, oudolta ja ihanan oudolta että tosiaankin te luette näitä juttuja.

Toivon sydämestäni, että tavoittaisin vierailujenne kautta teitä muita intohimoisia käsityönharrastajia, joiden kanssa voisin jakaa ideoita, ajatuksia ja vinkkejä.

Jos käytät facebookia, niin löydät Nokulan myös sieltä. Nokula on suljettu ryhmä, jonne vastaanotan lämmöllä kaikki, jotka käsitöistä, näpertelystä ja tavaroiden kunnostamisesta haluavat tulla sinne turisemaan :)

Nokula-ryhmä facebookissa. Facebook ryhmän kautta saat myös aina tiedon blogissani uusista päivityksistä.

Lämpöä syksyynne, kuullaan pian!


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ei aikaa, eikä oikeaa paikkaa

NoKuLaAn koitti iskeä syysväsymys ja nuha, joten oli parasta ottaa päivä lepoa työstä, viltti päälle, kuppi kuumaa ja koukku käteen. 

Ei hullumpaa! Sain viimeisteltyä muutaman työn jotka olivatkin jo sitä odotelleet.

Vanha pyykkikorini oli tullut sen kuuluisan tiensä päähän. En löytänyt itseäni miellyttävää mallia kaupoista, joten sellainen piti tehdä itse.


Lauantaina sain aikaan myös tällaisen. Ohjeen soveltelin Kauhavan kangasaitta ohjeesta "Juhannusruusu"


Kopan rungon muokkailin mieluisekseni Molla Mills Virkkuri-kirjan ohjeesta "korin virkkaus". Oma kopparaiseni on reilusti suurempi kuin yksikään Virkkurin ohjeista, perusidea pysyy kuitenkin samana.
Lisään kuvan myös vähän vanhemmasta tuotannostani, wc:n matosta. Tämä suoraan myös Virkkurista

Mattoja on kiva virkata, koska ne valmistuvat joutuisasti. Ainut huono puoli kooltaan isojen töiden virkkaamisessa on, ettei niitä jaksa kantaa mukana. Olen nimittäin huomannut, että bussimatkat, kahvitauot, luennot ja palaverit sujuvat joutuisammin, kun käsillä on jotain tekemistä. 

Tässä taannoin vierailin Oulunkylän Lankamaailmassa, joka onkin todellinen käsityöharrastajan paratiisi. Matkaani tarttuivat keskikokoinen virkkuukoukku uudenlaisella hantuukilla sekä kerä puuvillalankaa.

               Tässä kuva ainakin itselleni täysin uudenlaisesta koukusta


Kotimatkalla bussipysäkille saapuessani huomasin, että bussi oli tietenkin juuri mennyt ja seuraavan saapumiseen näytti olevan vielä varttitunti. Mitenpä aikansa siis kuluttaisi..? Kaivoin innoissani kassista esiin uuden vaaleanpunaisen koukun, puuvillalankakerän ja ryhdyin virkkaamaan.

Sattuipa samaiselle pysäkille hetken päästä tulemaan kaksi n. teini-ikäistä (siis Apua! Sanon teini-ikäinen, koska en enää itse edusta tuota ikäryhmää!!) nuorta naista. Tytöt juttelivat niitä näitä, pojista pailaamiseen. Jutustellessaan siinä, toinen sattui vilkaisemaan minuun päin huomasi minut virkkaamassa pysäkin nurkassa. Samantien tyttö tökkäsi ystävätärtään hellästi kyynerpäällä kylkeen ja kuiskasi jotain. Toisenkin tytön pää kääntyi, jonka jälkeen tytöt purskahtivat revokkaan nauruun ja pudistelivat päitään yhteistuumin. 

En tiedä mille nauroivat, tai mikä minuun päin vilkaistessa niin huvitti, mutta sen tiedän, että sillä hetkellä tajusin; 
"KYLLÄ! Kyllä mä olen pitkälti kolmeakymppiä lähenevä aikuinen nainen, joka häpeilemättä virkkaa vaikka tuulessa, bussipysäkin nurkassa, ihan vaan kuluttaakseni aikaani."

Samaa aikaa kun tajusin tuon, poskiani alkoi hieman kiristää, huulteni jännittyivät ja suupieleni hinautuivat hieman ylöspäin. Silmänurkkanikin rypistyivät aavistuksen sirilleen ja takin kauluksen suojassa, syysmyrskyltä suojassa, pimeässä bussipysäkin nurkassa kuului suustani pieni onnellinen hymähdys. 

En voinut välttyä mieleni vallanneelta ajatukselta:
"Odottakaa vaan...odottakaa. Vielä tulee teidänkin aikanne. Mutta sitä ennen, ennen sitä, pitää vähän kokeilla. Kaikenlaista."

lauantai 9. marraskuuta 2013

A-Kaupan viinipullolyhty

Luin netistä viinipulloista tehdyistä lyhdyistä. 
Kynttilänvalon suurena ystävänä olen huomannut, että monien lyhtyjen ulkokäytössä on syksyisin haasteena kova tuuli ja/tai sade. 

Innostuin lukemastani ideasta kovin ja päätin heti kokeilla. Idea osottautui niin kivaksi, että ajattelin jakaa sen täällä kanssanne. 

Mitäpä siis lyhtyjen valmistamiseen tarvitset?
Hanki (Juo) viinipullo. Merkillä, laadulla, koolla tai ulkonäöllä ei ole väliä. Tärkeintä on, että pullo ulkonäöllisesti ja sisällöllisesti miellyttää sinua. 



Itse kävin vartavasten A-kaupalla tutkimassa hyllyjä, jotta löytäisin tarkoitukseen täydellisen pullon. 

Melko pian arpoessani hyllyillä luokseni saapui nuori herrasmies myyjä ja kysyi mahdanko tarvita jotain apua? 
Samantien lähti myyjälle vastakysymys;

- "Ootsä varma, että SÄ haluat auttaa? Etsin nimittäin seuraavanlaista pulloa: pullon pitää olla väriltään kaunis. Äläkä kysy mikä on kaunis väri, sen näkee kun se osuu kohdalle. Se ei saisi maksaa yli kymmentä euroa ja korkin tulisi olla tehty korkista, ei mitään metallikierrekorkkimalleja. Jos viini maistuisi hyvälle, niin se on aina Bonusta. Ja ainiin, tykkään erityisesti Ranskalaisesta." 

- "Jaa-has..". oli vastaus, jota seurasi kaino hymy. 
Siinä sitä sitten ihmeteltiin mikä Mademoiselle Jaatiselle voisi olla se The Pullo

Noo, en saanut Ranskalaista, tai sain, mutta se on toinen tarina. Matkaani tarttui metallikierrekorkillinen saksalainen Liebfraumilch, kavereiden kesken paremmin tunnetaan nimellä "Lippis". Hintakin oli kohtuullinen, juuri budjettiini asettuva 6,49€/pullo.
Sitten vaan neste pullosta parhaaksi katsomallaan tavalla ulos ja lyhdyntekohommiin. Esivalmisteluihin tarvitset ämpärin kylmää vettä, puuvillalankaa, asetoonia ja tulta. 

Kieritä pullon ympärille n. 5 kerrosta puuvillalankaa. Ota puuvillalanka pullon ympäriltä ja kasta lankamytty asetooniin. Kun mytty on täysin kostea kiedo se takaisin pullon ympärille. Nyt HUOM. kiedontakohta tulisi olla se, josta pullon haluat katkeavan. Itse nappasin pullonpohjasta n. 5cm. 

Nyt alkaa mielenkiintoinen vaihe. Pullo vaaka-asennossa kädessä, kieritetty asetoonipuuvillalanka ympärillä sytytä lanka tuleen. Kierittele pulloa vaaka-asennossa ja anna langan roihuta pullon tulevassa leikkauskohdassa. Omassa kokeilussani lanka paloi ehkä parisen minuuttia. Kun liekki alkaa sammua laske pullo kylmävesi ämpäriin ja kuinka ollakaan, pohja putoaa ämpärin pohjalle.

En meinannut uskoa tuon tepsivän, mutta omasta kokemuksestani voin kertoa, että näin se menee.

Pullon reuna jää "leikkauskohdasta" tosi teräväksi, joten reunaa kannattaa hioa hiukan hiekkapaperilla pitäen pulloa pystyssä ja kieritellä sitä varovasti hiekkapaperin päällä.

Testattu on myös se, että tuikku saa pullonkaulan kautta tarpeeksi happea elääkseen. Sitten vaan tuikku maahan ja pullo päälle. 
Ei haittaa tuulet eikä tuiverrukset ja tunnelmallinen pihalyhty on valmis!
Innoissani tein useita lyhtyjä. Yhden ympärille liimasin pitsikangasta ympärille korsteeksi :)

torstai 7. marraskuuta 2013

Virkattuja lyhtyketjuja

Aikaa on taas vierähtänyt viimeisestä bloggauksestani. Monet kerrat se on ollut ajatuksissani, mutta aina on puuttunut jotain; aikaa, ideoita, kuvia tai ihan vaan inspiraatiota. Tänään on vähän kaikkea.




Syyssateet piiskaavat kaupunkia ja pellit kolisevat kotoisasti sateen hakatessa puutalon kattoon. Luonnon talviunille siirtyminen ja ilmojen viileneminen pakottavat valmistelemaan pihaa myös talviteloille. Pelargoniat on siirretty talvehtimaan kellariin, puutarhakalusteet kannettu pois ja sipulit istutettu lehtivaippojen alle odottamaan sitten taas joskus saapuvaa kevättä. 

Kuullostaa kalmalta. 

Sitä se ei kuitenkaan ole, eikä tarvitse olla, sen päätin ja niinpä pihaa on vaan täytynyt alkaa valmistella sääolosuhteita mukaillen.  


Olen naapurinnani kanssa puuhastellut, suunnitellut, istuttanut ja ihastellut pihaamme. Itseasiassa oon huomannut, että olen saanut siitä uuden harrastuksen, "Pihalla pyörimisen". 

En muista koska olisin viettänyt näin paljon aikaa pihalla, ulkona, puuhastellessa, suunnitellessa ja ennen kaikkea toteuttaessa! 

Piha on kokenut aikamoisen muodonmuutoksen sitten kesän. Istutuksia on siirrelty, lyhtyjä hankittu ja mikä parasta lehtikomposti rakennettu! Yhteistuumin aloimme surkuttelemaan maahan putoavien lehtien kohtaloa jätelavalla. Jotenkin ajatus keväällä mahdollisesti maatuneista lehdistä alkoi houkutella enemmän, kuin se että kelpo maa-ainesta vietäisiin jätelavalla pihastamme pois. 

Nooo, tuumasta toimeen ja toimesta kuormalavojen haalimiseen. Saimme kompostiin tarvittavat neljä kuormalavaa naapurikorttelin ystävälliseltä mieheltä, joka kuuli tarpeestamme. Ei sitten muuta kun kuormalavat pihaan ja ystävällisen tee-se-itse-mies ystäväni avustuksella lavoista akkuporakoneella lehtikompostiksi. 
Siinä se nyt komeilee, meidän oma lehtikomposti!

Itseasiassa ei ole hajuakaan kuinka tuollaista tulisi hoitaa, mutta olkoon se nyt siinä pienenä kokeena. Luin netistä, ettei vaahteranlehti maadu kovin hyvin tai ainakin, että sen maatumisprosessissa saattaa mennä pitkänkin aikaa..Pihamme puuthan ovat käytännössä vain vaahteroita. Jouduttaaksemme siis maatumisprosessia lehdet on nyt aseteltu kompostiin kerroksittain, lisäten väliin risuja ja multaa. Kiirehän meillä ei ole, mitä nyt vuoronperään ollaan kuikuilemassa "JOKO siellä on jotain tapahtunut!" :D Tuloksia jäämme siis odottamaan tuonnempana..

Takaisin pihaan ja sen talviteloille valmisteluun. Ostin muutama viikko sitten nettikirpputorilta pieniä valkoisia lyhtyjä. Kaikille niille muuten, jotka eivät siis vielä käytä em. kanavia suosittelen, ettette alakaan käyttää. Niihin(kin) nimittäin jää KOUKKUUN ! Kaikki illat menee uusia tarpeita tyydyttäessä, tavaraa viedessä tai hakiessa. No ei, kirpputoreilu on kiva tapa päästä eroon joutavasta tavarasta ja näköjään myös mahtava tapa haalia uutta kamaa vanhan tilalle :) Uusi harrastus sekin?

Ostin siis viisi valkoista pientä lyhtyä. Kuistilla oli kuin tilauksesta valmiiksi nakuteltuna muutama naula, jotka ohjasivatkin olemassaolollaan lyhdyille niiden tulevan sijoituspaikan. Mitään roikottamiseen tarvittavia välineitä ei luonnollisestikaan ollut ja pelkkä langalla ripustaminen tuntui hieman köykäiseltä. 

Voi aah, nyt pääsen hehkuttamaan suurta innoittajaani, virkkauksen edelläkävijää Käpyläläistä Molla Millsiä ! Molla on ammatiltaan käsityöläinen ja julkaisi tänä vuonna lopputyönään Virkkuri-kirjan. 

Uskallan väittää, että jokaisen Tosi-Virkkaajan hyllystä tulisi löytyä kyseinen opus. Kirja tarjoilee toinen toistaan ihanampia ideoita ja ohjeita arkikäyttöön sopivista virkkuutöistä. Itse olen jo toteuttanut kirjasta useitakin ihania ohjeita. 

Kuinka ollakaan, Mollan kirjan ideat eivät pettäneet tälläkään kertaa. Pähkäillessäni lyhtyjen ripustamiseen sopivaa menetelmää, muistin ohjeen ketjujen virkkaamiseen. 
Hetki sitten vielä muuten pällistelin, kuka tarvitsee virkattuja ketjuja mihinkään?
Nyt voinen kertoa. Minä. Lyhtyjen roikottamiseen.



Kotikin valmistautuu talveen. Tarkoituksellisesti en sano jouluun, sillä en (muka) pidä joulutilpehööristä. Noin viikko sitten kodin talvisisustuksenvaihdon yhteydessä päätin kokeilla kesällä ostamiani jouluvaloja.
Kyllä, ostin jouluvalot kesällä.
Nyt ne palavat ikkunassani joka ilta, päivä ja iltapäivä. 
Arjen pientä Grumeluuria rakastavana en tietenkään voinut tyytyä tavallisiin lamppuihin, vaan jouluvalotkin pitivät olla pienoiskristallikruunuja :)

Viimeiseksi, muttei suinkaan vähäisimmäksi vaivutaan taas hetkeksi syyshorrokseen. Ystäväni Karvakuono näyttäköön mallia.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...