Virkatun kilpikonnan tarina

Sain jostain päähäni virkata kilpikonnan. Sellaisen iloisen keltaisen kilpikonnan. Olin suunnitellut mallia mielessäni viime viikot ja nyt vihdoin oli aikaa käsitöille. Tämän mallin ohje (kaikkien mutkien jälkeen) on ihan omasta päästä sovellettu.

Mitä tarvitset? Virkkuukoukku no.5,5 ja matonkudetta. 

Kilpikonnasuunnitelmani mukaisesti aloitin työn juuri niin kuin kaikki kerrosvirkkaustyöt aloitetaan. Virkkasin aluksi 6 kjs ja suljin työn ks ympyräksi aloitussilmukkaan + 3 kjs

Jatkoin virkkaamalla 9 ks ympyrään.



Käsissäni oli hyvä alku. Hyvä alku monenlaiselle virkkaustyölle, itseasiassa hyvä alku myös pikkukopperoiselle(?!) 

Tuumin mielessäni pääsiäisen olevan tuloillaan ja toisaalta rumille muovisille taimi-istutusastioille olisi kiva saada ympärille pikkuruiset korit. Kilpikonna-projekti jatkuikin siis korin virkkaamisena. 

Työ jatkuu...
Toiselle kerrokselle jokaiseen jokaiseen ed. krs silmukkaan 2 ks
(yht kerroksella 20 ks).

Työ jatkuu virkaten 1 ks jokaiseen ed. krs silmukkaan, huom. kuitenkin että joka kerroksella lisätään/kavennetaan työtä hieman.

3 krs: joka toiseen 1 ks ja joka toiseen 2 ks 

4 krs: joka kolmanteen s 2 ks

5 krs: joka neljänteen 2 ks

6 krs: joka viidenteen 2 ks

7 krs: 1 ks jokaiseen ed. krs s (ei lisäyksiä)

8 krs: joka seitsemänteen 2 ks

9 krs: 1 ks jokaiseen ed. krs s (ei lisäyksiä)

10 krs: joka kahdeksanteen 2 ks

Olin niin innoissani koripohjan virkkaamisesta etten malttanut lopettaa. Lopulta pohja alkoi näyttää hieman suurelta. Tällä kertaa jopa liian suurelta niiden taimi-istutusastioiden ruukujen suojuksiksi. Virkatun kilpikonnan sijaan pyörittelinkin käsissäni nyt siis liian suurta korinpohjaa.. 

Aikani tuumailtua muistin jossain näkemäni idean virkatusta piirakkavuuansuojuksesta. 
Aikeissani oli ollut virkata ko. piirakkavuuansuojus joten päätin, että sehän tehdään sitten nyt! 

Hain keittiönkaapista piirakkavuuan ja tällä kertaa ilokseni havaitsin työn olevan likimain vuuan kokoinen. 

Virkkasin vielä muutaman kerroksen seuraavasti: 

11 krs: 1 ks jokaiseen ed. krs s

12 krs: 1 ks jokaiseen ed. krs s

13 krs: joka yhdeksänteen 2 ks

Reunan virkkaaminen: 

Virkkasin jokaisen ed. krs sisempään silmukkaan 1 ks. Jatkoin virkkaamista samalla tavalla koko kierroksen. Virkkaamalla vain siempään silmukkaan saat kopperoisen reunan ikään kuin `nousemaan`.

Seuraavalla reunakerroksella virkkasin normaalisti 1 ks jokaiseen ed. krs silmukkaan (ei enää niihin sisempiin silmukoihin, vaan normaalireunavirkkauksena). Levensin reunaa (kurtutti ikävästi liikaa sisäänpäin) virkkaamalla joka toiseen edell. krs s 1 ks ja joka toiseen 2 ks.

Kahvat: 

Toisen reunakerroksen virkattuani virkkasin vielä kolmannen ks kerroksen. Erona aiempaan kerrokseen laskin aluksi työn kokonaissilmukat. Sain tulokseksi 90 s. Jaoin kokonaismäärän kahdella = 45s. Työn keskikohdaksi voisi näin ollen ehkä ajatella 35:nnen, koska kahvaa varten tarvittaisiin 10 s `väli`. Virkkasin kahvakierroksella aluksi 35 ks ja sen jälkeen reunasta irrallisena (samalla langalla joka työssä kiinni) 11 kjs. Käännyin työssä takaisinpäin ja virkkasin ketjusilmukkajonolle vahvistuskerroksen (10 kjs). 

Kuvat ovat hieman harhaanjohtavia, koska virkkaus tehdään työssä kiinni eikä erillisenä. En vaan tajunnut ottaa kuvaa virkatessa.

Kiinnitin juuri virkatun kahvan reunan 45:teen s. Jatkoin reunan virkkaamista 35s verran ja tein samanlaisen (reunasta "irrallisen") 11 kjs jonon, jonka vahvistin taas peruuttamalla takaisin jonon alkuun.

Nyt joku saattaa ihmetellä kuinka kahvan muka saa kummastakin päästä työhön kiinni? (vahvistuskerroshan palauttaa virkkauksen kahvan alkupäähän, ei kiinnityskohtaan). Minäpä kerron: virkattuasi vahvistetun kahvan olet siis taas kiinni reunassa, kahvan alkupäässä. Virkkaa nyt niihin 10:nnen välisilmukkaan (tavallaan kahvan alla) 9 s. 10:nnen kohdalla nappaa irrallinen kahva mukaan työhön ja kiinnitä se muutamalla ks reunaan kiinni. Olipas monimutkainen selitys. Toivottavasti siitä saa jotain selkoa ja jos ei, aina saa kysyä! :) 

No..Tällä kertaa ei tullut virkattua kilpikonnaa eikä taimiruukunsuojusta. Tuli virkattu piirakkavuuansuojus! 

Toiminee omassa virassaan tai sitten vaikka tuikkujen aluslautasena.

Lopuksi muutama vinkki työskentelysi helpottamiseksi: 

• merkitse kerroksen aloituskohta jollain, esim. pujottamalla lanka kohtaan josta kerros on alkanut. Helpottaa huomattavasti työskentelyä kun ei tarvitse kokoajan laskea montako silmukkaa milläkin kerroksella kokonaisuudessaan on.

• niille joille nämä virkkaustermit eivät niin tuttuja muutama selvennys: s = silmukka, kjs = ketjusilmukka, ks  = kiinteä silmukka.Hyvät kuvalliset ohjeet silmukoiden opettelemiseen     löydät esim. Novita - Opi virkkauksen lyhenteet ja perussilmukat

• muista venytellä! Virkkaaminen ON Koukuttavaa ja saattaa viedä mukanaan. Itse saatan jumittua samaan asentoon pitkiksi ajoiksi ja lopulta on niin valmis työ kuin koukkuselkäkin! :)

Ihanaa kun on muutama päivä ylimääräistä lomaa. Aikaa vaan olla, aikaa loikoilla, aikaa puuhailla ja tehdä vaikka lisää käsitöitä!

Toivotan kaikille oikein rentouttavaa ja Hyvää Pääsiäistä! :)

P.s. Jos Pääsiäisenä mielesi tekee kirppuilla, Helsingissä olisi ainakin: 

• Kaapelitehtaalla kirppismaraton 3-6.4.2015 klo 12-17.00
• Malmintorin kirppis 5-6.4.2015 klo 8-14.00

Salmiakkikuvioita ja Sik

Olen hurahtanut salmiakkikuvioihin ja SikSakkiin. Netistä onnekseni saa helposti tarvitsemaansa tietoa niiden erilaisista kuoseista ja tarjolla olevasta sisustusrekvisiitasta. Kokosin muutamia löytämiäni kuvia pieneksi inspiraatiocollageksi, koska olen huomannut, että jotkin unelmat saavat toteutua kun niitä tarpeeksi kauan katselee. Tässä yhteydessä puhun siis yleisesti esim. sisustuksellisista unelmista. 

Ferm Living tarjoaa aivan aivan aivan ihania kuoseja. Vaikuttaisi alkujaan olevan Tanskalainen yritys, mutta Finnish Desing Shopissa on mukavasti heidän tuotteitaan tarjolla myös suomalaisille diggareille.

Alla kuvassa essu, servietit ja pyykkikoppa juuri heidän käsialaansa. Aijai, kyllä omat pyykkikoppani kalpenevat tuon salmiakki ihanuuden rinnalla <3 

Kuvacollagen viimeisessä kuvassa on suomalaisen suunnittelija Hanna Anosen suunnittelema matto nimeltään Ripsiraita. Ko. maton suunnittelussa on toiminut inspiraationa perinteinen räsymatto, mutta tässä matossa materiaalina on muovi. Huikea idea! Ko. prototyyppi matosta oli ensikerran esittelyssä Habitare 2013 messuilla, jossa minäkin ensi kerran pääsin tähän ihanuuteen tutustumaan. Kurakelimattona eteiseen tai piristeruiskeeksi keittiöön? Täytyypä laittaa hankintaan samantien! :)

Seuraavassa kuvassa mokomakin Vallila-kangas (Vallila Karkkipäivä)on mennyt tekemään ihanista kettulaisista kankaan ja mitä vielä, lisänä himoitsemani salmiakkiSikSak (tässä yhteydessä mainittakoon, että mokomakin sanon siksi, että olen jo muutenkin valinnanvaikeuksissa Vallila-kankaiden ihanien kuosien valinnoissa). Aika ihastuttava, en muuta sano. Huomasin ilokseni myös, että kankaasta onkin jo ehditty valmistaa niin patalappuja, tyynyliinoja kun patakintaitakin.

Toisessa ja kolmannessa kuvassa NetAnttilan Salmiakkimatto ja SikSak-tyynyt. Parantumattomana sisustajana tunnustettakoon, että nähdessäni nämä, lähti NetAnttilaan samantien tilauskuponki :)

Tilaiskuponki? Eipä sellaisiakaan muuten enää ole? Tai on, mutta kaikki tapahtuu verkossa ja sähköisesti. Kukaan ei enää kirjoita vapisevin tai vakain käsin nimeään siihen inhottavan pieneen laatikkoon ja ruksaa aina sitä väärää kohtaa niistä lippusista, joita ennen oli kaikki lehtien sisälmykset pullollaan. Oisipa nostalgista laittaa tilaus ihan käsipelillä ja etanan matkassa. Mitäköhän NetAnttila tuumaisi? 

Kuvacollagen viimeinen kuva on joltain espanjalaiselta käsityösivulta, joka oli linkattu facebookin käsityöharrastajien sivustolle. Ohje vaikuttaa kohtuulliselta, voi jopa olla että kesälomilla joutuu "ihan pikkaisen" kokeilemaan :)

Viimeisessä kuvakokoelmassani kaksi ensimmäistä tyynyä ovat Ellokselta ja kaksi viimeistä ihanuutta, kuinka ollakaan, Ferm Livingin tuotantoa. Nuo värit ja muodot Ferm Livingillä puhuttelevat itseäni kovasti. Tuollaisenaan sopisivat sisustukseen niin kesäisin, kuin talvisinkin. Ja Kiitos kysymästä Kyllä, kodissani vaihtuvat sisustustekstiilit vuodenaikojen mukaisesti.

Nyt kuitenkin jätän salmiakin, niin herkkuna, kuin sisustustekstiilien muodossa hautumaan ja kiiruhdan ulos. Pieni karvainen ystäväni pyörii tuossa siihen malliin SikSak, että on parasta lähteä nuuhkimaan kulmia ja ehkä vähän myös kevättä.

Ei aikaa, eikä oikeaa paikkaa

NoKuLaAn koitti iskeä syysväsymys ja nuha, joten oli parasta ottaa päivä lepoa työstä, viltti päälle, kuppi kuumaa ja koukku käteen. 

Ei hullumpaa! Sain viimeisteltyä muutaman työn jotka olivatkin jo sitä odotelleet.

Vanha pyykkikorini oli tullut sen kuuluisan tiensä päähän. En löytänyt itseäni miellyttävää mallia kaupoista, joten sellainen piti tehdä itse.

Lauantaina sain aikaan myös tällaisen. Ohjeen soveltelin Kauhavan kangasaitta ohjeesta "Juhannusruusu"

Kopan rungon muokkailin mieluisekseni Molla Mills Virkkuri-kirjan ohjeesta "korin virkkaus". Oma kopparaiseni on reilusti suurempi kuin yksikään Virkkurin ohjeista, perusidea pysyy kuitenkin samana.

Lisään kuvan myös vähän vanhemmasta tuotannostani, wc:n matosta. Tämä suoraan myös Virkkurista

Mattoja on kiva virkata, koska ne valmistuvat joutuisasti. Ainut huono puoli kooltaan isojen töiden virkkaamisessa on, ettei niitä jaksa kantaa mukana. Olen nimittäin huomannut, että bussimatkat, kahvitauot, luennot ja palaverit sujuvat joutuisammin, kun käsillä on jotain tekemistä. 

Tässä taannoin vierailin Oulunkylän Lankamaailmassa, joka onkin todellinen käsityöharrastajan paratiisi. Matkaani tarttuivat keskikokoinen virkkuukoukku uudenlaisella hantuukilla sekä kerä puuvillalankaa.

               Tässä kuva ainakin itselleni täysin uudenlaisesta koukusta

Kotimatkalla bussipysäkille saapuessani huomasin, että bussi oli tietenkin juuri mennyt ja seuraavan saapumiseen näytti olevan vielä varttitunti. Mitenpä aikansa siis kuluttaisi..? Kaivoin innoissani kassista esiin uuden vaaleanpunaisen koukun, puuvillalankakerän ja ryhdyin virkkaamaan.

Sattuipa samaiselle pysäkille hetken päästä tulemaan kaksi n. teini-ikäistä (siis Apua! Sanon teini-ikäinen, koska en enää itse edusta tuota ikäryhmää!!) nuorta naista. Tytöt juttelivat niitä näitä, pojista pailaamiseen. Jutustellessaan siinä, toinen sattui vilkaisemaan minuun päin huomasi minut virkkaamassa pysäkin nurkassa. Samantien tyttö tökkäsi ystävätärtään hellästi kyynerpäällä kylkeen ja kuiskasi jotain. Toisenkin tytön pää kääntyi, jonka jälkeen tytöt purskahtivat revokkaan nauruun ja pudistelivat päitään yhteistuumin. 

En tiedä mille nauroivat, tai mikä minuun päin vilkaistessa niin huvitti, mutta sen tiedän, että sillä hetkellä tajusin; 

"KYLLÄ! Kyllä mä olen pitkälti kolmeakymppiä lähenevä aikuinen nainen, joka häpeilemättä virkkaa vaikka tuulessa, bussipysäkin nurkassa, ihan vaan kuluttaakseni aikaani."

Samaa aikaa kun tajusin tuon, poskiani alkoi hieman kiristää, huulteni jännittyivät ja suupieleni hinautuivat hieman ylöspäin. Silmänurkkanikin rypistyivät aavistuksen sirilleen ja takin kauluksen suojassa, syysmyrskyltä suojassa, pimeässä bussipysäkin nurkassa kuului suustani pieni onnellinen hymähdys. 

En voinut välttyä mieleni vallanneelta ajatukselta:

"Odottakaa vaan...odottakaa. Vielä tulee teidänkin aikanne. Mutta sitä ennen, ennen sitä, pitää vähän kokeilla. Kaikenlaista."

Virkattuja lyhtyketjuja

Aikaa on taas vierähtänyt viimeisestä bloggauksestani. Monet kerrat se on ollut ajatuksissani, mutta aina on puuttunut jotain; aikaa, ideoita, kuvia tai ihan vaan inspiraatiota. Tänään on vähän kaikkea.

Syyssateet piiskaavat kaupunkia ja pellit kolisevat kotoisasti sateen hakatessa puutalon kattoon. Luonnon talviunille siirtyminen ja ilmojen viileneminen pakottavat valmistelemaan pihaa myös talviteloille. Pelargoniat on siirretty talvehtimaan kellariin, puutarhakalusteet kannettu pois ja sipulit istutettu lehtivaippojen alle odottamaan sitten taas joskus saapuvaa kevättä. 

Kuullostaa kalmalta. 

Sitä se ei kuitenkaan ole, eikä tarvitse olla, sen päätin ja niinpä pihaa on vaan täytynyt alkaa valmistella sääolosuhteita mukaillen.  

Olen naapurinnani kanssa puuhastellut, suunnitellut, istuttanut ja ihastellut pihaamme. Itseasiassa oon huomannut, että olen saanut siitä uuden harrastuksen, "Pihalla pyörimisen". 

En muista koska olisin viettänyt näin paljon aikaa pihalla, ulkona, puuhastellessa, suunnitellessa ja ennen kaikkea toteuttaessa! 

Piha on kokenut aikamoisen muodonmuutoksen sitten kesän. Istutuksia on siirrelty, lyhtyjä hankittu ja mikä parasta lehtikomposti rakennettu! Yhteistuumin aloimme surkuttelemaan maahan putoavien lehtien kohtaloa jätelavalla. Jotenkin ajatus keväällä mahdollisesti maatuneista lehdistä alkoi houkutella enemmän, kuin se että kelpo maa-ainesta vietäisiin jätelavalla pihastamme pois. 

Nooo, tuumasta toimeen ja toimesta kuormalavojen haalimiseen. Saimme kompostiin tarvittavat neljä kuormalavaa naapurikorttelin ystävälliseltä mieheltä, joka kuuli tarpeestamme. Ei sitten muuta kun kuormalavat pihaan ja ystävällisen tee-se-itse-mies ystäväni avustuksella lavoista akkuporakoneella lehtikompostiksi. 
Siinä se nyt komeilee, meidän oma lehtikomposti!

Itseasiassa ei ole hajuakaan kuinka tuollaista tulisi hoitaa, mutta olkoon se nyt siinä pienenä kokeena. Luin netistä, ettei vaahteranlehti maadu kovin hyvin tai ainakin, että sen maatumisprosessissa saattaa mennä pitkänkin aikaa..Pihamme puuthan ovat käytännössä vain vaahteroita. Jouduttaaksemme siis maatumisprosessia lehdet on nyt aseteltu kompostiin kerroksittain, lisäten väliin risuja ja multaa. Kiirehän meillä ei ole, mitä nyt vuoronperään ollaan kuikuilemassa "JOKO siellä on jotain tapahtunut!" :D Tuloksia jäämme siis odottamaan tuonnempana..

Takaisin pihaan ja sen talviteloille valmisteluun. Ostin muutama viikko sitten nettikirpputorilta pieniä valkoisia lyhtyjä. Kaikille niille muuten, jotka eivät siis vielä käytä em. kanavia suosittelen, ettette alakaan käyttää. Niihin(kin) nimittäin jää KOUKKUUN ! Kaikki illat menee uusia tarpeita tyydyttäessä, tavaraa viedessä tai hakiessa. No ei, kirpputoreilu on kiva tapa päästä eroon joutavasta tavarasta ja näköjään myös mahtava tapa haalia uutta kamaa vanhan tilalle :) Uusi harrastus sekin?

Ostin siis viisi valkoista pientä lyhtyä. Kuistilla oli kuin tilauksesta valmiiksi nakuteltuna muutama naula, jotka ohjasivatkin olemassaolollaan lyhdyille niiden tulevan sijoituspaikan. Mitään roikottamiseen tarvittavia välineitä ei luonnollisestikaan ollut ja pelkkä langalla ripustaminen tuntui hieman köykäiseltä. 

Voi aah, nyt pääsen hehkuttamaan suurta innoittajaani, virkkauksen edelläkävijää Käpyläläistä Molla Millsiä ! Molla on ammatiltaan käsityöläinen ja julkaisi tänä vuonna lopputyönään Virkkuri-kirjan. 

Uskallan väittää, että jokaisen Tosi-Virkkaajan hyllystä tulisi löytyä kyseinen opus. Kirja tarjoilee toinen toistaan ihanampia ideoita ja ohjeita arkikäyttöön sopivista virkkuutöistä. Itse olen jo toteuttanut kirjasta useitakin ihania ohjeita. 

Kuinka ollakaan, Mollan kirjan ideat eivät pettäneet tälläkään kertaa. Pähkäillessäni lyhtyjen ripustamiseen sopivaa menetelmää, muistin ohjeen ketjujen virkkaamiseen. 
Hetki sitten vielä muuten pällistelin, kuka tarvitsee virkattuja ketjuja mihinkään?
Nyt voinen kertoa. Minä. Lyhtyjen roikottamiseen.

Kotikin valmistautuu talveen. Tarkoituksellisesti en sano jouluun, sillä en (muka) pidä joulutilpehööristä. Noin viikko sitten kodin talvisisustuksenvaihdon yhteydessä päätin kokeilla kesällä ostamiani jouluvaloja.

Kyllä, ostin jouluvalot kesällä.
Nyt ne palavat ikkunassani joka ilta, päivä ja iltapäivä. 
Arjen pientä Grumeluuria rakastavana en tietenkään voinut tyytyä tavallisiin lamppuihin, vaan jouluvalotkin pitivät olla pienoiskristallikruunuja :)

Viimeiseksi, muttei suinkaan vähäisimmäksi vaivutaan taas hetkeksi syyshorrokseen. Ystäväni Karvakuono näyttäköön mallia.

Tölkinvetimistä virkkaaminen

Minulla on suuri ilo ja inspiraatiohuuma ilmoittaa, että tänään se alkaa; tölkinklipsuista pussukan virkkaaminen!

Kiitän jo tässä vaiheessa kaikkia ansiokkaasti minulle työhön tarvittavan materiaalin kerääjiä. Kokemukseni mukaan, jostain syystä näin kesäaikaan työhön tarvittavia olut/siideritölkin klipsuja on kertynyt viikonpäivistä riippumatta oikein mukavasti!
Lisääkin otetaan vastaan, jahka joudatte taas keräilyhommiin ;)

Joka tapauksessa, kovaa hommaa jos ei muuta. Työhöni tarvittava klipsumäärä lienee 300 klipsun paikkeilla. Jotta asiat eivät olisi niin yksinkertaisia, niin klipsumallejahan on laskujeni mukaan ainakin kymmentä erilaista. Työssäni tulen käyttämään yhtä mallia kerrallaan.

Olen esikäsitellyt joitakin kymmeniä klipsuja ja hankkinut työhön tarvittavat oheismateriaalit, käsittäen siis: vasaran, pihdit, langan, virkkuukoukun (kokoa 2,5), vetoketjun ja pussukan sisävuorikankaan. 

Aluksi klipsut siis pestään tiskiaineella ja annetaan kuivua ilmavasti esim. talouspaperin päällä. Kuivat klipsut siistitään pihdeillä, ikäänkuin nitkuttaen (onko tuo sana?) turhat osat klipsusta törröttämästä.

Vasemmalla käsittelemätön klipsu ja oikealla siistitty ja vasaralla tasoitettu klipsu. 

Siistittyjä klipsuja sitten aletaan vaan ketjusilmukoilla virkkaamaan yhteen. 

Koukku viedään ensimmäisen klipsun taaimmasta aukosta sisään ja virkataan siitä klipsuun kaksi ketjusilmukkaa. Tämän jälkeen 2kjs ja uusi klipsu ensimmäisen etummaisen aukon taakse ja toistetaan 2kjs. Näyttää kutakuinkin tältä:

Tätä jatketaan, kunnes työ on halutun kokoinen. En vielä ole siellä saakka, mutta alkuun on sentään päästy :)

Nyt puuhastelemaan, anteeksi naapurit jo tässä vaiheessa jatkuvaa vasaralla nakutusta, joka syntyy klipsujen tasoittelusta!

Palaan asiaan, iloiten tai kiroten :)

Kyllästyin kompuroimaan

Virkkaamisessa on se outo juttu, että kun siihen pääsee sisälle, niin sitä ei voi lopettaa. Kokoajan syntyy uusia tarpeita tai ideoita mitä seuraavaksi voisi tehdä. Samaa aikaa inspiraatio syö toista ja liian usein, ennenkun entinenkään työ on täysin valmis, niin mielen valtaa pakottava tarve "ihan vaan kokeilla" seuraavaa ideaa.

Tälläkin hetkellä työn alla on suorakaiteen muotoinen matto, mutta joku ihmeen voima sai mieleni harhailemaan ja miettimään jo seuraavaa projektia. 

Seuraava projekti syntyikin tällä kertaa puhtaasta tarpeesta, Työturvallisuudesta ja itseensä ärsyyntymisestä. (Kukaan muuhan keriä ei lattioille levittele...)

Ikäväkseni joudun tähän väliin toteamaan, etten tajunnut ottaa kuvaa olohuoneeni lattiasta ennen työnvalmistumista, joka tuolloin lainehti erikokoisista, erinäköisistä ja eriverran purkautuneista matonkudekeristä. 

Olen nyt lukemattomia kertoja sotkeutunut, kompuroinut tai muuten vaan tarrautunut lattialla sikinsokin makaaviin keriin ja tänään sille oli tultava loppu. Henkensä kaupalla tässä kai (vielä) sentään virkata :) 

Tuumasta toimeen ja toimesta kopperoiseksi.

Tuli tämän jämäkuteista virkatun kopperoisen lopullinen käyttötarkoitus olemaan mikä hyvänsä, niin ainakin tänä iltana tulen olemaan keräviidakolta turvassa!

Tilkkukassin uusi elämä

Sen lisäksi että rakastan itsetehtyä, näpertämistä, kunnostamista sekä itse aikaansaatua, niin olen myös kaiken ekologisuuden ja kierrättämisen suuri puolestapuhuja. Antaa vanhalle tavaralle uusi elämä kunnostamisen tai uudelleen käytönsuunnittelun kautta lämmittää aina sydäntäni valtavasti. 

Olen hiljattain hurahtanut mattojen virkkaamiseen. Työ edistyy nopeasti, eikä vaadi tekijältään kuin perusvirkkauksen silmukkojen tuntemusta, sekä hyviä hartiavoimia :) (joskus matonkude, riippuen materiaalista on nimittäin hyvinkin napakkaa.)

Aluksi en edes tiennyt millaista matonkuteen tulisi olla, mutta kuten sanotaan "työ tekijäänsä opettaa", opin itsekin nopeasti joutuisamman ja nihkeän virkattavan materiaalin eron. Itse henkilökohtaisesti pidän erityisesti trikookuteesta, josta suurinosa matoista perinteisesti virkataankin. Trikookuteissakin kuitenkin on reilusti eroja niiden joustavuudessa ja käsiteltävyydessä.

Tänään kuitenkin valmiksi muotoillut trikookuteet saivat jäädä nurkkaan ja löysin aivan uuden ulottuvuuden, uuden aluevaltauksen matonkudemateriaaliksi, nimittäin Tilkkukankaat.

Sain noin vuosi sitten äidiltäni suuren tilkkukangaskassin, jonka hän oli aikanaan perinyt isotädiltämme. Isotätimme oli intohimoinen käsityöammattilainen, jolla oli tapana säästää, säilyttää ja suojella jokainen tilkku tarkkaan sitä vaalien. Vuosien aikana niistä varmaankin sadoista, ellei tuhansista ompeleista oli kertynyt hurja määrä pienempiä ja isompia kankaanpaloja. Äitini oli joskus haaveillut tekevänsä niistä tilkkupeitton, mutta hieman epävarmana ompelijana, kenelle tahansa tilkkutäkin ompeleminen saattaa osottautua erittäinkin haastavaksi työksi. Näinpä tilkkukangaskassi sai silloin jäädä odottamaan uutta inspiraatiota.

Uusi inspiraatio nosti päätään viime talven aikoihin, jolloin äitini saama tilkkukangaskassi päätyi minun luokseni. Tilkut olivat toinen toistaan herkullisempia, mutta koska en itsekään ole koskaan ollut kovin taitava ompelija, jäivät tilkut kaapinnurkkaan odottamaan jällen kerran, tällä kertaa minun inspiroitumistani...

Tänään tuli se päivä! Se päivä, jolloin keksin miten voisin hyödyntää vuosikymmenet tarkoitustaan vailla kaapinnurkissa odottavia tilkkuja :) 

Niistä on saatava tietysti Matonkuteita! Matonkuteita! 

Vihdoin tilkkukangasparat pääsevät käyttöön ja esille. Kaikkien näiden tilkkupussissa vietettyjen vuosien jälkeen! 

Ja mikä parasta, vanhasta syntyy jälleen uutta ja isotätimme jatkaa mukanamme matkaansa hänen rakastamassaan käsitöiden ihmeellisessä ja ihanassa maailmassa <3

Koukuttava harrastus

Nyt on koittanut se päivä kun on tullut aika aloittaa ikioma sisustus, DIY- ja käsityöblogi. 

Olen vuosia seurannut (LUE: vain ihaillut) erilaisia sisustamiseen ja DIY aihepiiriin liittyviä blogeja, lehtiä ja muita julkaisuja. Toisinaan inspiroituneena, toisinaan ihallen ja joskus jopa vienoa kateutta tuntien, "osaisinpa minäkin"! 

Haaveista suunnitelmiin, suunnitelmista toiveisiin, toiveista toimintaan ja toiminnasta unelmaan. Siitä rakentukoon se mantra, jonka voimalla, ja jota kautta ammennan inspiraatiota elämääni päivä päivältä aina uudelleen ja uudelleen.

Vasta noin vajaa vuosi sitten hurahdin, ilmeisesti lopullisesti johonkin, mitä en olisi ikinä IKINÄ uskonut tekeväni; 
JÄIN KOUKKUUN <3 

Tulen blogissani esittelemään aikaansaannoksiani, (toivottavasti valmiitakin sellaisia) inspiraationlähteitäni ja muita ajatuksiani ja ideoitani käsityön ja sisustamisen ihmeellisestä maailmasta. Tämän lisäksi toiveissani olisi blogini kautta tavoittaa muita intohimoisia käsityön ja sisustamisen harrastajia, joiden kanssa voisin jakaa ajatuksia, neuvoja ja ideoita yhteisistä kiinnostuksen kohteista. 

Virkkaus, virkkaaminen, virkkuu (mikä ikinä) on KOUKUTTAVA, terapeuttinen ja palkitseva harrastus.

Nyt palaan rakkaan harrastukseni pariin ja jatkan aiheesta, pian.

p.s ja vielä yksi neuvo niille, jotka eivät vielä virkkausta harrasta. Jos sinulla ei ole aikaa muutenkaan, älä koskaan aloita virkkaamaan ;)